~ Tarina ystävästäni, joka lopetti elämänsä oman käden kautta. ~

Oli kesä. Olin päässyt hetki sitten osastolta. Menin kauppakeskukseen. Pysähdyin hetkeksi ovien eteen. Näin mustahiuksisen tytön seisomassa ovien toisella puolella. Hän odotti varmasti perhettään. En uskaltanut puhua hänelle, mutta hän oli kaunis ja selvästi kärsinyt.

Aloittaessani seitsemännen luokan..Tapasin hänet uudelleen <3 Koulun tomuisesta pihasta näin hänet uudelleen. Hänen pitkä musta goottimainen takki ja mustat "emo-tyyliset" hiukset saivat minun sydämmen pamppailemaan. Halusin tavat hänet mahdollisimman pian <3 Katselin häntä sivusta muutaman viikon. Pian Miracle painosti minut menemään juttelemaan hänelle. Kerran tein sen eli menin vain yht'äkkiä juttelemaan tytölle. Nimeän hänet nyt Rain Fairy:ksi. Hänen oikea nimensä oli suht tavallinen. Tyttö ei häätänyt minua pois ja mokailin sanoissani joka kerta,koska jännitin puhua ihastukselleni. Hän vain nauroi,kun sanoin jännittäväni sosiaalisia tilanteita. Nimittäin hänkin jännitti samanlaisia tilanteita. Olimme molemmat todella ujoja. Hän oli minua vuoden vanhempi. Hän käytti piilolinssejä.. Kehuin hänen piilolinssejä.
Arvaa olinko nolona! xd

Juttelimme paljon välitunneilla. Miracle jätti minut, kun sanoin ihastuneeni Rain Fairyyn. Mielestäni se oli oikeuden mukaista, sillä ollessani ihastunut kahteen ihmiseen en halunnut seurustella kenekään kanssa. Kuuntelin aina Angel of Darkness- kappaletta ja Skilletin Yours to hold-kappaletta. Ne kuvaavat ihastusta tähän ihmiseen..
Hetken jälkeen "käsittelin" tunteeni Rain Fairya kohtaan. Päätin olla kertomatta tunteistani ja pysyä vain hänen ystävänä. Palasin Miraclen kanssa meidän hankalaan suhteeseen. Itkin,kun Miracle haukkui aina Rain Fairya.. Hän yritti rikkoa meidän ystävyydemme.

Juoksin kerran ns.Miraclelta salaa tapaamaan Rain Fairya koulun edustalle nopeasti ennen kuin hän lähtisi bussiin.. Nauroimme hieman. Toivotin jännittyneenä hänelle "Hyvää viikonloppua",vaikka oli TIISTAI! Olin kaksi päivää aivan lamaantunut sen vuoksi..Miracle oli outo ja kannusti minua ottamaan yhteyttä häneen.. En tiennyt kuittailiko hän vai tarkoittiko hän sitä. :/
Yritin etsiä netistä Rain Fairyn Instagramia ja Facebookia..Turhaan.. Lopulta pitkän tauon jälkeen menin välitunnilla juttelemaan hänelle. Hän piirsi aina paljon. Tykkäsin hänen piirtämistä keijuista ja annoin jouluna hänelle joululahjan. Sain 2kk myöhässä häneltä lahjan yhden yhteisen tuttumme kautta. Olin niin iloinen. Miracle vihasi, että käytin saamaani lahjaa. Kahta käsikorua. Ne olivat niin tärkeitä minulle <3

Muistan miten iloinen olin päivästä jolloin Rain Fairy alkoi seuraamaan minua Instagramissa. Menin heti välitunnilla kirjoittamaan hänelle viestiä Instagramin Directissä. Jännitin paljon hänen vastausta. Aloimme jutella äkkiä paljon kaikesta ja vietimme aikaa paljon yhdessä internetissä. Sain selville,että hän piti monista samanlaisista asioista kuin minä..Kuten saman tyylisestä musiikista ja eläinten auttamisesta.
Aloin vähitellen nähdä häntä enemmän..Juttelimme aina välillä,kun näin hänen olevan yksin. Tiesin Miraclea sen ärsyttävän, mutta Rain Fairyn mukava luonne sai minut haluavan tutustua häneen paremmin.

Mietin aina miksi hän vaikutti niin kärsineeltä.. :C <3

Sovimme vuoden päästä talvilomalla näkevämme kauppakeskuksessa. Odotin sitä innolla. Tapasimme silloin arkipyhänä ja jännitin sen toteutumista. Hän leikkasi otsahiuksensa,koska hän stressasi näyttävänsä kauhealta. Nauroimme erästä hattu-juttua ja molempien koirankarvaisia goottityylisiä takkeja. Nautin hänen seurastaan <3 Sain häneltä My Little Pony-korun syntymäpäivä lahjaksi.

  Rain Fairy taisteli henkisesti.

Rain Fairy puolusti hänen luokkalaisia joita kiusattiin. Hän kannusti myös minua elämään kiusaamisenkin kanssa eikä luovuttamaan. Osittain en huomannut miten hänkin joutui kärsimään kiusaamisesta. Häntä syrjittiin paljon. Ollessamme yhdessä välitunneilla Rain Fairyä ja minua haukuttiin TODELLA usein. Sain tietää,että häntä oli kiusattu. Minua vitutti, että ollessani enemmän Rain Fairyn kanssa: Aloin kuulemaan ihmisten haukkuvan häntä enemmän etenkin minun kuulleni. Se satutti minua paljon.

Katselin häntä usein jos en uskaltanut mennä juttelemaan. Kerran hän kertoi ryhtyneensä  vegaaniksi. Olin niin iloinen :D Puhuimme paljon eri kasvisruuista. Kannustin häntä paljon jatkamaan <3  Hän oli myös eläinaktivisti. Olin iloinen,että hänkin oli samalla kannalla kuin minä.
Aloin ihastua häneen enemmän :'D Häntä kiinnosti lukea tarinani ja hän kannusti minua paljon joka päivä minun haikeina hetkinä. Jopa auttoi minua oman suhteeni suhdekiekuroissa.

Juttelimme kerran kerhon aikana koulun käytävällä. Nauroimme ja saatoin hänet ulko-oville. Meinasin pussata häntä. Halasin häntä. Olin niin iloinen hänen seurastaan.

Viimeisenä liikuntapäivänä menin hänen kanssa syömään ruokalaan hänen kavereiden seurassa ja kävelin heidän seurassaan katsomaan lukion tansseja. Miracle halusi olla kavereidensa kanssa, vaikka oli luvannut olevansa seurassani.. Nauroin kaikkea Rain Fairyn kanssa. Hänen tulevaisuuden haaveet ja mielipiteet antoivat minulle voimaa. Nautin joka sekunnista <3

Yllättäen hän lupasi tulla kanssani kuviskerhoon ja odotin sitä innolla. Emme nähneet enää sen vuoksi, koska kävin kotikoulua. Yksi päivä Miracle soitti aamulla minulle. Hän ekrtoi Rain Fairyn kuolleen. En ymmärtänyt tätä.. Hänellä oli samanniminen ystävä, joten uskoin hänen ystävän kuolleen. tein muisto piirrustuksen.. Juttelimme enemmän Miraclen kanssa. Pian ymmärsin sen olleen Rain Fairy. Muistan kuinka tuskainen itku ja hysteria nousi sielustani ulos. En osannut tehdä mitään. Itkin hysteerisesti ja hakkasin itseäni. Menetin hänet. En auttanut häntä tarpeeksi. Olin vain vuodattanut omia tuskan tunteita. Itkin sitä, että olin huomannut hänen vaikuttaneen ihastuneen minuun enkä puhunut hänelle asioista. Miracle alkoi kirjoittamaan kuinka oli hänen ystävänsä jätettyään minut. Minua ärsytti, sillä hän oli aina puhunut pahaa vain Rain Fairysta.




Haluan,että Rain Fairy muistetaan sankarina <3

Hän yritti saada maailman paremmaksi ja tuki aina heikompia. Hän ei osannut rakastaa itseään ennen kuin auttoi muita. Hän kätki surullisuutensa ja tunteensa. Hänen lempeä hymy joka peitti tuskan oli kostettava ja sydäntä raastava. Annan puolet sydämmestäni hänelle mukaan <3 Jään aina kaipaan häntä. Sillä hän oli se joka halusi kaikille hyvää vain hyvää. Myös tempperamenttisyyttä hänessä oli mutta hyvällä tavalla. Vaikken usko Jumalaan tai Saatanaan. Toivon hänen voivan levätä rauhassa. Ehkä joskus saan paljastaa vielä hänelle kaikki ajatukseni. Rest in peace my love <3