Olen puoliksi kuollut. Olen puoliksi kadonnut. Olen todella väsynyt olemaan hereillä. Masennus on ollut tällä hetkellä liian läsnä. "Olen kuihtumassa pois~" En jaksaisi astua askeltakaan.
Koirastani huolehtiminen pitää minua vireessä. Ulkoilukin piristää ;3
Olen etäänyt 99% henkisesti ystävistäni ja kavereistani. Koen oloni yhä turhemmaksi ja huomaan usein ahdistuvani jo ystävien nähdessä. Olen loppu!!
Haluaisin vain nukkua ohi huomisen!
(Onneksi sain ravitsemusterapiassa käytyä sekä hoidettua asioita.
Tänään vein koiraa pidemmälle lenkille ja keräsin matkalla pokèmoneja. Nautin ulkoilmasta sekä elin nipin napin hetkessä.
Myöhemmin menin äidin kanssa kauppaan. Lidl:issä työntekijä moikkasi minua ja se tuntui kivalta vaikka jännitin. Äidin kanssa vietetty aika pyöräillen oli kivaa. Sain ahdistustakin sivuummaksi~ :D
Söin karkkeja ja ruokaa. Tämä ahdisti minut moninkertaisesti. Vituttaa kun kotona ei ole vaakaa, enkä siten tiedä painoani lainkaan. Harkitsen nykyään vakavasti keittiövaa'an käyttöä jos minulla on aikaa. Onneksi olen kuitenkin päässyt syömishäiriön kaltaisista ajatuksista pois, enkä tarvitse enää ravitsemusterapiaan aikaa. (Tosin kouluun tarvitsen ravitsemusterapeutilta kirjallisen paperin veganismistani.)
Oli kivaa nähdä Silver ja vahingossa "törmätä" Angeliin sekä Ametistiin ♡ Tuntui oudolta pitkän odottelun jälkeen pelata Silverin kanssa Pokémon GO:ta. Mietin haittaako Silveriä minun pitkävihaisuuteni. Miraclea en sitten nähnytkään. En tiedä oliko se huonokaan, koska olemme aika kaukaistuneet toistemme elämistä hyvin paljon. Tämä on osittain hyvä ja huono juttu.
Ametistin kanssa koirapuistossa ja kirjastossa oli siistiä xP
Tänään koin taas oloni lopulta normaalia masentuneemmaksi ja yksinäiseksi. Eikö olekin hupaisaa? Selasin tunnin itsemurha lähteitä ja äiti sai keskeytettyä ajatukseni. Kuitenkaan en kauaa vellonut tuossa mielentilassa. Sillä muutamirn minuuttien aikana halusinkin elää.
Pilasin vahingossa äitini hiukset leikkaamalla ne liian lyhyiksi. Äiti yritti peittää pettymyksensä. Koin epäonnistumisen nyt liian voimakkaasti aiemman pahan olon takia. Viilsin jalkaani ja tein pienen nirhauman käteeni. Ahdistus helpottui ja itseinho kasvoi. Äiti oli pettynyt minuun.
Huomenna menen kouluun. Sosiaalinen kammo pahentaa ajatusta aamuisesta bussi matkasta ja harkkamatkoista. Harmittaa hieman ettei ole vielä ET-tuntia. Yritän pärjätä huomiseen.
Jos nyt alkaisi sitten viiltelystä jo vihdoin se kuiva kausi??
+ Yritän päästä Angelin kanssa eräälle "leirille" c: Toivon pääseväni :3
++ Eräs frendini tulee kanssani Nipporiin ja teen hänelle synttärikortin c: Jännittää mennä hänen kanssaan.Myös sain kuulla siistin kappaleenkin k-popista x3
Tänään olen saanut tehtyä jotain: vietyä koiran lenkille, käytyä kaupassa, siivottua huonetta, tehtyä huomiset eväät, pestyä hiukset, hoidettua tet-päivän ja pyöräiltyä.
Olen kohtuu tyytyväinen tämän päivän saavutuksiin..Kuulostaa näes jo "normaalilta arjelta" ^w^
Miinusta: Nukuin harkkojen yli enkä päässyt koripalloa pelaamaan :'c <\3
Olen nykyään iloinen että saan kohennettua mielialaani nauttimalla koirani seurasta ja koripallon peluusta myös kännykän näprääminen kohentaa usein mieltäni. + Ystävät sekä kaverit kohentavat oloa jos pystyn nähdä heitä tai jutella heille :3
(Opettelen laulaa tätä ja rakastan tän melodiaa sekä sanoja ♡)
Tähän voisi lisätä ettei silti mielialani vaihtelu ole muuttunut ja haluan yhä usein kuolla enkä haluaisi aikuiseksi. Sekä lainaan Miraclelta tekstin pätkää "Uusi tapa kuolla on elää."
Ensi viikolla pääsen ensimmäiselle Elämänkatsomustunnille :P Pelkään hieman sillä ainetta opettaa rehtori ... ^^"
Arastelen yhä enemmän puhua ystävilleni...
Ahdistus sosiaalisista tilanteista estää yhä enemmän menojani. Kuitenkaan mm.tetissä tai koulussa sairauttani ei näy sillä peitän sen. En osaa oikein jutella enää ja ahdistun helposti.
Ajattelin yrittää mennä koirapuistoon lauantaina tai sunnuntaina jos siellä ei olisi muita koiria samaan aikaan. Jos Ametisti pystyy niin aion pyytää häntä mukaan ♡
Olen ollut kirjoittamatta hetkeen, sillä ajatus blogiin kirjoittamisesta ahdistaa vieläkin hieman.. Tämä johtuu siitä että olen tullut taas epävarmemmaksi ihmisistä ja sosiaalinen fobiani on pahentunut. Huvittavaa kyllä että yksiköstä poistuttuani minulta poistettiin tuo diagnoosi enkä saa siihen apua.. Todellisuudessa siellä minua painostettiin liian isoihin "altistuksiin" jolloin itsetuhoisuutta oli ainakin 40 kertaa. Näistä vain 2 kertaa tuli hoitajien tietoisuuteen ja pidin siitä huolen. Nykyään viiltelyä ei enää ole..Ainakaan tähän hetkeen.
Kuitenkin tällä viikolla kerran oli ns.pahaa viiltelyä. Se johtui siitä, että olin ollut "herkillä" koko päivän ja ollessani lähes kotona sain Miraclelta viestin. Viesti satutti minua ja viiltelin..Joku kavereistani oli mennyt sanomaan päin naamaa että olin kertonut hänen olleen exäni. Tämä satutti.
Kuitenkin ihana Ametisti sai puhuttua minulle järkeä ja tuki minua ♡ Sain hänen avullaan heitettyä viimeisen lähes rakkaan puukkoni pois..Olen hänelle ikuisesti kiitollinen ♡ Hän on maailman ihanin paras ystävä mitä minulla on ollut ♡ Yritän tuoda sen hänelle ilmi ja toivon etten menettäisi häntä missään elämän vaihteessa.
Tällä hetkellä olen flunssassa ja kuumetta ollut korkeimmillaan vain 38,5° En todennäköisesti pääse huomenna harkkoihin tai tet:iin :( Tiistaina aion olla terve menossa tet:iin ja menemään Ametistin sekä Angelin kanssa kaupungille laasersotaan :D
Äidin kanssa olen käynyt viikonloppuna ostamassa puhelimet ja käynyt kirpparilla ostoksilla ♡
Suicide Squad oli ihana elokuva ♡♡ Haluan cossata Jokeria, mutta minulla ei olisi Harleyta :"( Because I haven't got girlfriend xc
Mietin tänään sitä että miksi Miracle haluaa jutella minulle. Juttelin yks ilta hänen kanssaan ja oli ihan kivaa :D Kuitenkin olen hämmentynyt että miksi hän haluaa jutella minulle.Olen kokeillut pyytää häntä facessa kaveriksi,mutta hän ei halunnut olla. En tiedä mitkä hänen puheistaan on edes totta. Hän on hyväksynyt ystävikseen tuolla myös sellaisia joista aiemmin puhui jotain muuta tai muistelen niin. Pelkään puhuvani liikaa hänestä joten lopetan tämän aiheen.
Mietin äidin kanssa tänään raskautta..En tiedä haluanko joskus lasta vai en..
Minusta tuntuu että mielenterveyteni ei taida kohentua.
