"Normaali elämä"/Siviilissä, koulussa olo/aktivisuus, riitely äidin kanssa, NUPO:lla käynti, syömisen hallintaa + paljon eri tyyppisiä asioita & muutama viiltely arpi vain C:

Olen ollut kotona nyt edellisviikon perjantaista asti. Ihana koti, rakastava äiti ja koira. Uusi pyörä ja uusi koulu. Minulle sormien verran ystäviä sekä kavereita. Olen nyt onnellinen.. Tai minun kuuluisi olla .__. Huoneen järjestely yms. on ollut kivaa ja koirani parantaa oloani. Tai.. En ole varma pääsenkö tämän parempaan kuntoon ^^" Olen myös hengannut paljon koneella ja nukkunut/nuokkunut vapaa-ajan lähes kokonaan. Ahdistusta on helvetin paljon. Lähes joka päivä menee kaikki "tarvittavat" eivätkä ne aina edes riitä saatika masennuslääkkeeni, jota pitäisi jossain vaiheessa nostaa. Äiti ja koiranikin ovat iloisia kun olen paremmassa voinnissa että saan olla kotona.

Koulussa olen ollut joka pakollinen päivä paitsi viime perjantaina. Minua ei kiusata ja siellä on todella kivaa. Koulukavereilleni ja minulle ei aina löydy puheenaiheita..Mutta siellä on kivaa. Jännitän lähes joka sekuntti ja ahdistus kasvaa vähitellen suuremmaksi. Tunneilla olen pysynyt kohtuu hyvin läsnä.. Välitunneilla ajatukseni liikkuvat itsemurhan, ystävien & tulevaisuuden välillä. Kouluruokalaan on nyt saatu vegaanista ruokaa ^w^  Tämä helpottaa koska äidin ja minun rahatilanne ei ole paras. Pitää kuitenkin saada ravitsemusterapeutin todistus jotta ruoka jatkuisi. Syöminen kuvottaa minua enkä koe nälkää. Yritän muistaa Ametistin ja Angelin sanoja etten alkaisi "paastota" yms. Opon kanssa olen  saanut suuren osan yhteishakuni asioista valmiiksi. Hyvä niin C: Meillä menikin noin 85min vaikka sen olisi kuulunut kestää vain 15-30min. Numeroita pitää nostaa enkä anna sen estyä mitenkään.. Sitä paitsi minulta odotetaan jo menestystä ja lukioon pääsyä.

Tänäään koulu päivä oli minulle erityisen raskas. Yritin nääs viitata ja se lisäsi ahdistuneisuuttani. Koulun jälkeen menin äidin kanssa tilaamaan uudet lasit ja se tuli minulle aivan yllättäen, Onneksi äidin ei tarvinnut maksaa kaikkea laseista. Tuli kiire NUPO:lle. Siellä entisen omahoitajani, nupo henkilön ja äidin kanssa olo oli tuskaista. "Sinä kykenet terapiaan." "Sinulle tarvitaan jatkokuvio." yms. soivat ajatusten tasolla päässäni. Suostuin tulemaan sinne kerran kuussa ja tapaamaan lääkärin.. Saa nähdä pääsenkö sinne enää..

Riitelin kaiken lisäksi äidin kanssa myöhemmin. (Mm. siksi ettei äiti odottanut minua vaan meni edeltä bussipysäkille ja jäin ahdistuneena avaamaan keskustaan pyörän lukkoa, jota en meinannut saada auki sillä käteni tärisivät.) Äiti odottaa anteeksipyyntöä. Huoh.. Se on pakko pyytää. Tiedän etten toiminut oikein kokoajan muttei hän ajatellut minun näkökulmaani.

Bussimatkan sinnittelin. Kannoin kauppakassin kotiin. Menin huoneeseeni.. Kaivoin veitsen ja viiltelin neljä uutta haavaa. Se paransi oloa niin paljon. Minulta ei odotettu mitään, sain kostaa kaiken itselleni enkä purkanut vihaa/pahaa oloa muihin. Nyt tympii kun 2viikon ns. "kuivilla viiltelystä" on ohi. Mutta se oli parempi vaihtoehto kuin tapattaa itsensä.

Eilen näin Angelin ja oli hauskaa olla hänen seurassaan. Yksikössä olo oli kuitenkin ajoittain turhan haastavaa..

(Koettu on tämäkin)

Ahmin ja paastoan enkä syö hyvin.. Yritän parantaa.. Mutta tällä hetkellä en jaksa edes yrittää.. Ainakaan en tänään. Myöhemmin kyllä :3

Tänään suljen puhelimeni enkä juttele muille. Haluan eristäytyä.. En jaksa näyttää tänään selviytyvältä.. Hengissä ollaan~

(Linkkaan tämän hetkisiä olotila biisejä tähän alas:) (Biiseillä helpompi joskus kuvata tunteita jos ymmärtää ne minun kannalta esimerkiksi.)

1. Maj Karma - Peltisydän (https://www.youtube.com/watch?v=nb0bLIWVgZs)
2. Owl City - Silhouette (https://www.youtube.com/watchv=SbmvT9kE6GM&index=6&list=PLEEDp2Q8NHbc-6KJj-Ot-aOYAfaFXPxYc)
3.Kuristaja & Klovni - Kävelevä kuolema (https://www.youtube.com/watch?v=6u4XANRJM0c&list=PLEEDp2Q8NHbc-6KJj-Ot-aOYAfaFXPxYc&index=26)
4. Sirius - Fuck up (https://www.youtube.com/watch?v=kjG6ZbWbQ4U&index=7&list=PLEEDp2Q8NHbc-6KJj-Ot-aOYAfaFXPxYc)
5.  Cia - Breathe me (https://www.youtube.com/watch?v=SFGvmrJ5rjM)

Parempi olo ainakin hetken. Sovin äidin kanssa. Arvet jätän omaksi tiedokseni ja blogin väliseksi.

~ Koulussa olo, huominen hoitokokous, äidin tapaaminen & sekalaista selviytymistä ~

Selvisin koulupäivästä. Äidinkieli ja yhteiskuntaoppi vaati keskittymistä..Onneksi kuvataide kevensi päivää.. Kuitenkin oli aika ankeaa,kun kuvataidetta oli 2x 75min eli 2,5h. Onneksi sain piirrettyä sentään kansioon kuvan. Ruokaa en kuulemma saa vegaanista, mutta pitää sitten ottaa omat eväät kouluun. Tänään sain sentään ruisleipää :') Aika tylsää.

Huomenna minulla on hoitokokous klo:13:00. Lähden koulusta aiemmin, mutta mietin mitäköhän muut ajattelevat.. Kuitenkaan en voi jäädä kokouksesta pois. Ei ole kivaa, kun omista henkilökohtaisista asioista puhutaan julkisesti lääkäreiden yms. kanssa samassa huoneessa. Kuitenkaan loppu pelissä asiat eivät ole mitenkään muuttuneet. Minulla ei ole jatkohoito paikkaa, koska Nupo-henkilöäni ei kuulemma saatu vaihdettua. Enkä uskalla muutenkaan mennä sinne... Toivon että tällä kertaa keksisimme jonkin ratkaisun tilanteeseeni etten joutuisi elää epävarmuudessa.  Onneksi kokouksen jälkeen menen kotiin ja lauantaina mummilleni :D

Näin tänään äidin Prismassa. Oli kivaa hengata ja täyttää papereita. Meinasin nauraen selittää äidille eräästä myyjästä,joka näytti minun ja Miraclen roolipelihahmolta. Onneksi selitin äidille osittain asiaa. Jännitimme molemmat huomista TODELLA paljon. Muistin onneksi antaa äidille tekemäni kollaasin C:

Tänään vointi heitteli ahdistuneesta--> jännittyneeksi --> masentuneeksi---> itsetuhoiseksi oloksi ja ---> tunteettomaksi. Meinasin ajaa pyörällä auton alle, mutta sain ajatukseni pakottamaan jatkamaan matkaa yksikköön. Jännitän vointiani.. Koska 24.8. jälkeen ei ole enää varmaa:
- Lääkkeen jatkuvuudesta
- Jatkohoito paikan toimivuudesta
- Voinnin kohenemisesta
- Selviytymisestä

Koulu arkea, muutto viivästyy, harhoja yöllä/harhat lisääntyvät, ahdistusta , itseinhoa & yrittämistä.

Olen nyt käynyt yhteensä kolme päivää koulua. Tänään suoriuduin lukujärjestyksen mukaisen koulupäivän. Biologian tunnilla viittasin opettajan kysymykseen vastausta. Uskalsin kerrankin viitata ja olin ainoa joka viittasi. Hyvä tunne jäi, koska olin oikeassa. Fysiikan tunti sujui myös yllättävän hyvin.

Rehtorin tapaaminen meni ahdistuksen ja jännityksen kanssa ihan kohtuullisesti. Joudun mennä yhden kerran tutustumaan koulun liikunta tuntiin, mutta sen jälkeen katsotaan suoritanko liikuntatunnit muulla tavalla kuin tunnilla olona. En haluaisi mennä tunnille. Koska pitää keksiä jokin pitkähihainen, jotta minun käsieni arvet eivät näkyisi muille. Pelkään perjantain liikuntatuntia siis jo nyt etukäteen.

Koulun ruokailut ovat todella ahdistavia. Nimittäin en ole uskaltanut palauttaa opettajalle erityisruokavalio-lappuani, sekä en pysty syömään ahdistumatta isossa ruokatilassa. Olen onnistunut nyt muutaman päivän suoriutumaan näistäkin toistaiseksi hyvin. Lukuunottamatta päivää, jolloin tiputin tarvittavat lääkkeeni ruokalan lattialle. Mistä seurasi 10minuutin "pillerin etsintä". Jouduin selitellä kahdelle koulukaverilleni (?), että tarvitsin lääkettä.. Syyn pidin henkilökohtaisena.

Tänään koulussa olin kahden koulukaverini vieressä istumassa penkillä. Vilkaisin ympärilleni. Huomasin toisen tytön reiden olevan yli puolet pienempi kuin minun, jolloin ahdistuin ylenpalttisesti. En maininnut mitään. Ajattelen taas enemmän laihduttamista sekä häpeän itseäni. Vituttavaa!

Muutto päivän piti olla tänään, mutta se viivätyi.. Ahdistava... Äitini kertoi ettei kotivakuutus asiasta tai muuttoauton+-avun saamisesta ole vieläkään varmuutta. Pelkään ettei asuntoa tule ennen uloskirjaustani.. Pelottava epävarmuus.

Eilen illalla näin todella paljon "harhoja" huoneessani. Huoneeni ikkunoista tuijotti ihmisiä. Osa heistä oli huoneessani ja yrittivät saada minulta jotain. Pelkäsin niitä tällä kertaa. Vedin verhot visusti kiinni, sekä pidin valon päällä. Laitoin hoitajlle lapun ettei avaisi verhoja tai sulkisi valoa. Nukuin hyvin katkonaisesti. (Viimeksi vain säikähdin ihmishahmoa,kun olin menossa tekemään kollaasia)

Olen nyt yrittänyt taistella vointini kanssa eteenpäin. Olen osittain pystyssä,vaikka "toinen jalka haudassa". Yritän jaksaa vielä. Minulla on ihania ystäviäkin <3 Etenkin Angel,Ametisti ja Silver: Voimia sillä tarvitsette sitä <3

Btw..Juttelin eilen Miraclen kanssa. Oli helpottava tietää, että olemme kavereita. Kuitenkin olin hieman hämilläni, sillä hän ei itse aluksi vastannut puhelimeensa. Uskoin hänen syynsä, mutta epävarma olo jäi.

a, Yksiköstä lähtö pian,Ametisti selviää yhä,uusi pyörä & uusi koulu

Haluan parantua kokonaan tai oppia elämään sairauksieni kanssa. Nykyään silti.. Olen umpi kujassa. Joka toinen päivä haluaisin "päättää päiväni". Taistelen ajatuksiani vastaan. En voi puhua muille. Sillä en saisi lopulta tarvitsemaani apua. Minun pitää vain kokeilla pärjätä "normaalissa" elämässä ilman yksikköä yms. En pääse vielä edes liikkumaan huoneestani ulos niin että saisin kunnolla happea, koska olen niin ahdistunut ja jännittynyt.
Pian pääsen kotiin koirani ja äitini luokse <3 Saan ainakin yrittää..

Minulle puhuttiin,että he odottavat minua tulemaan yksikköön moikkaamaan muita. Kuitenkaan he eivät tiedä miten huono vointi minulla on nykyään. En jaksa edes selittää. Sanon vain kaikille voivani hyvin ja olevani vähän ahdistunut :'D Voihan olla, että kuvittelen vointi huonommaksi ja olenkin "terve". Oma hoitajani kysyi juuri hetki sitten mitä toivoisin läksiäiseksi ruuaksi.. "En tiedä." (Ajatukset: Heh.. En mitään,koska en halua lihota!!Yritätkö tosissaan saada minusta porsaamman kuin nyt olen?) Huoh.. En jaksa jauhaa asioitani.. Ne tuntuvat kirjoitettuina hyvin yksitoikkoisilta :/



Nykyään yritän pyrkiä siihen, että peitän paremmin tunteeni. Päästin hetki sitten liian herkästi ihmisiä tunteisiini. Minulla ei oikeutta olla surullinen, ahdistunut, masentunut, itsetuhoinen tai allapäin. EI. Koska olen paremmassa kunnossa ja olen onnellinen.

Kuulin Angelilta, että Miracle käy sairaalakoulua. Tajusin hänen olevan siis yksikön yläpuolella olevassa toiminnallisessa avohuollossa. Minulla on häntä niin ikävä! ._. Toivon hänen pärjäävän nyt itsensä kanssa. Hänellä tulee olemaan varmasti oma elämä ja hyvä sellainen.

Ametisti tulee ehkä syksyn aikana yksikköön! Jos olen kunnossa ja saan lähdetyksi niin voin nähdä häntä! :3 <3 Pelkään etten pysty paljoa nähdä häntä koska en halua jättää hänelle minun masentuneisuutta. Olen hänen  tukenaan silti mahdollisimman paljon <3 Tsemppiä Ametisti :D <3

Aloitin uudessa koulussa. Jännitin todella paljon sinne menemistä ja olen molempina päivinä syönyt kaikki tarvittavani (3kpl per. päivä). Nukun huonosti.. Kuitenkin luokkani oli kerrankin mukava :3 Sain heti kaksi tuttua/luokkakaveria jotka ottivat minut mukaansa. Tästä yllätyin sillä en odottanut niin hyvää vastaanotttoa.

Tänään lötysin heidän kanssa kaikki geokätköt(?) ja en eksynyt. Aion parantaa keskiarvoni ainakin 8,50. Minun pitää ottaa itseäni niskasta kiinni. Haluan päästä haluamaani luokioon jos jaksan elää siellä.



Kohti huomista ---> Lupasin Ametistille yrittää elää niin kauan kuin pystyn. (Love ya,my friend~<3 )

Ahdistava harha?, Jännitystä, muutto edistystä & tunteettomuutta :(

  Lauantaina illalla katsoessani televisiota näin taas harhan.. Hankalasti selkeä ihmishahmo kyyläsi minua silmiin. Olin paniikkissa. Muistin etten ollut ottanut iltalääkettä. Vasta 1,5tunnin jälkeen rauhotuin. En puhunut asiasta äidilleni. Yleensä ne eivät ole näin suuria tai ahdistavia/pelottavia.





Koulujen pitäisi alkaa tällä viikolla. Jännittää, koska en ole varma pääsenkö haluamaani kouluun. Myös jännitän tulevaa luokkaani ja sitä,että saanko olla rauhassa ihmisistä. Enkä voi olla varma jos joku vaikka tykästyisi seuraani. Kuitenkaan minua ei haittaa jos jään yksin, sillä minulla on muuten jo ystävä ja kavereita. Minäköhän päivänä saan tietää mihin menen? :3

Tämän viikon sunnuntaihin asti minulle on varattu pyörä Citymarketista.. Kuitenkaan en taaskaan ole varma, että saanko tätäkään pyörää. Olisi helpottavaa jos tuon pyörän hankinta onnistuisi jotta pääsisin kouluun pyörällä ja pyörälenkkeille <3

Raha-asioitani olen saanut menemään omahoitajani kanssa jo eteenpäin. Mietin mitä päätöksiä tulee, sillä pitäisi taas tämän vuoden aikana ostaa erinnäisiä tuotteita.

En tiedä onko silmälasini enää varauksessa, joten voi olla etten saakaan niitä vaan joudun jälleen etsiä uudet hienot kehykset yms.

Mietin miten muuttomme äidin kanssa tulee menemään. Pelkään ettemme saa jotai vakuutusta, koska silloin emme saa talon avaimia. Tämän hetkinen asuntomme loppuu 31.8. jolloin meillä ei olisi taloa. Olen hyvin stressaantunut tästäkin asiasta. Kaikki on niin hankalaa .__.

Kaipaan haleja aina :'D

Olen saanut pakattua kaikki tavarani omasta kodistani. Se helpottaa tulevaa muuttoa ja äitiä. Sekä korjasin muutamat hajonneet vaatteeni. En ole ikinä pitänyt tätä aasuntoa kotina joten helpottaa purkaa tavaransa :)

Olen usein tunteeton.. Masennukseni on vähentynyt, mutta olen tunteeton.. Odotan vain kaiken järjestyvän joskus hyvin. Minulla on ikävä Rain Fairya :c <3

Miraclen tapaaminen & keikka + avautuminen,koulun stressausta, talokriisi & uusia lävärikoruja

Tapasin tänään Miraclen. Tuntui todella oudolta. Kuin olisimme palanneet aikaan jolloin ystävystyisimme ensimmäistä kertaa, mutta tuntien toisensa sekä vanhempina. Ajatukseni olivat todella sekaiset. Hänen äitinsäkin halasi minua ja sanoi että oli hieno nähdä. Minustakin oli hieno nähdä. Huvittavaa siinä oli,että vaikka nautin seurasta.. Huomasin kuin ulkopuolinen olin jälleen lopulta. Olin haamu jolle yritettiin välissä puhua. En ole varma muiden ajatuksista. Reckless love oli cool :D Miracle fanitti Stam1naa.
                                                            Hän ei päässyt mukaani kuuntelemaan Maj Karmaa.

Maj Karman keikan aikana:

Aluksi törmäsin porukkaan, jotka olivat entisestä koulustani ja ahdistavia. Siirryin keskemmälle ihmismassaa. Pelkästään ihmismassassa oleminen on minun sosiaalisen kammon takia tuskallista.
       Pian känninen nainen alkoi kähmiä hiuksiani sekä lääppiä minun vyötäröä sekä harteita.

Miraclen äiti huomasi minut ja tervehdin. Hän pysyi aika kauan lähiympäristössä.                                  Siellä oli paljon muita ihmisiä kännissä. Keikan puoli välissä känninen mies kaatui melkein päälleni.Yritin työntää hänet takaisin.. Oli kamalaa olla kauhean köriläs miehen takana. Selvisin. Esiintyjä oli niin lempparini etten välittänyt niin paljon noista haittatekijöistä.

Keikan loppu puolella luulin kaikkien haittatekijöiden olevan jo ohi.. Olin väärässä. Katsoin oikealle sivulleni. Huomasin miehen jolla oli ruskea nahkatakki ja ruskeat geeliset hiukset. Miksi tämä oli minusta ahdistavaa? Koska,,Tuo mies katsoi suoraan silmiini. Hänellä oli pelottava ja lasittunut katse. En ole pitkään aikaan pelännyt ketään niin paljon. Yritin keskittyä keikkaan, mutten pystynyt sillä mies tuli minua lähemmäs. Hän hipaisi reittäni kylmällä kädellään. Työnnyin ihmisten välistä "suojaan". Olin paniikissa. Kolme miestä kaatui maahan (mm.köriläs känninen mies) Mies seurasi minua yhä. Hän hipelöi edessäni olevaa norta. En uskaltanut sanoa mitään,koska toivoin miehen lopettavan ja jättävän minutkin rauhaan. Nuori lähti kaverinsa kanssa pois tilanteesta. Mies otti minut taas "huomioonsa". Lopulta hän saavutti jälleen kuin kauhu elokuvasta. Hän hipeilöi persettäni ja yritti koskea rintoihini,mutta kerkesin paeta. Keikan loputtua juoksin täysiä Miraclen luo. Sanoin kiireessä tilanteeni ja juoksin Porin torille bussiin. Tuli traumaattinen kokemus.
Ennen minua ei oltu ahdisteltu noin paljon..

Omahoitajani kertoo ensi viikolla mihin kouluun menen :D Olen jännittynyt. Aion pitää tulevassa koulussani  matalaa profiilia,että saan olla rauhassa ;)

Haluan päästä sisustamaan uutta Porin asunnon huonettani. En tiedä vielä milloin saamme avaimet. Pelkään että jokin menee vikaan eikä taloon saada vakuutusta. Pyörän hankinta edistyy vähitellen :3



Kotona sain vihdoin paketin jossa oli tilaamani lävistyskorut <3 Jee :D
- 2kpl mustia tappeja
- 2kpl mustia kartion mallisia koruja
- 2kpl musta-valko raidallisia palloja
- 2kpl häivekoruja
- 2kpl vihreät pallot







P.S. En ole enää edes ihastunut Miracleen :P

Epäonnistuminen taas (ainoa pakotiekö silloin?), puhelimen katoaminen, Miraclen tapaaminen & kaikkea huono onnisuutta

No niin.. Terveppä taas! Taas meni hetki että jaksoin kirjoittaa. Jokainen päivä on niin raskas etten jaksa edes purkaa ajatuksiani paperille saatika tänne.

Olen hajoamassa.

Taas.

(Tai ehken aivan.. :D)

Olin mökillä sukulaisteni kanssa. Tietenkin oletin sen olevan hauskaa ja ihana muisto elämässäni. VÄÄRIN!

En olisi saanut ajatella niin. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta yleensä suojelen itseäni kaikelta tältä "paskalta."

Minua ei otettu vakavasti ja tuntui kuin minua olisi syytetty voidessani pahoin. Soitin ensimmäisenä yönä yksikköön. Se oli hienoa,sillä voitin oman kynnykseni: Puhelimessa puhumisen tutuille. Jatkoin ahdingon hallinta keinoja. Kävin molempina öinä 30minuutin lenkillä, jotta saisin omaa rauhaa. En voinut usein puhua äidille..Hän ei vastannut puhelimeen. Voitin itseni monesti,enkä viillellyt. Olin tajuttoman ylpeä itsestäni. Sain kuulla kokoajan pahaa äidistäni ja ahdistuin siitä kovasti. Muistin taas mitä elämää elin ennen Rain Fairyn kuolemaa ja eroani. Tämä jatkuu yhä. Mummini juopunut ystävä sai minulla ahdistuksen tunteen kasvamaan.

KUITENKIN.
Oli jotain iloa esim.sain käydä uimassa, katsoa sarjaa ja pelata minigolffia.



Jäin pidemmäksi aikaa mummilleni. Tein liha-tonnikala pitsaa..Olen joskus tehnytkin joten suostuin. Tällä kertaa olin jotenkin liian herkillä. En silti kieltäytynyt. Saatuani pitsat tehtyä. Menin vessaan ja viilsin kolme haavaa ihooni. Se helpotti. Samalla vitutti. Olen ollut parantumassa, mutta saan silti liikaa paineita joka suunnasta..Onko siis ihme etten pysty olemaan viiltelemättä tai syyttämättä itseäni? Mielestäni ei.
Menimme elokuviin tätini kanssa. Odotin sitä. En maksanut mitään joten tuli todella loinen olo..Kuin olisin ylimääräinen täi jonkun hiuksissa! Olin hetken iloinen ja ajattelin kaiken saavan käänteeni.. "Yllättäen" toisin kävi. Ensiksi näin erään kiusaajani ja osatolta yhden pojan joka levitti asioita minusta. Sitten tyttö takanani potki penkkiäni kokoajan. Kadotin kännykkäni johonkin (En tiennyt sitä ennen kuin yksikössä, muuten olisin saanut sen! -.-''') Palasin yksikköön ja näin pelkäämäni hoitajan. Ei helvetti tuurini pahentui kokoajan.

En ole vielä jakanut lääkkeitäni, mutten pysty sillä..Tuo mies hoitaja on niin ahdistava että en pysty olla hänen kanssa samassa huoneessa. Hän ei ymmärrä mitään tunteita.

Huoh..Sain purettua johonkin raivoani :'D Helpotti hieman. Sitä paitsi näppäimistön ääni jotenkin rentouttaa minua.. Yeah.. I am weird.

Toivon että saan puhelimeni ennen perjantaita. Olen näes sopinut Miraclen kanssa tapaamisen. Haluan niin sen toteutuvan. En tiedä miksi. Ehkä..koska olen jutellut hänelle ja haluan selvittää ajatuksiani TAI haluan vain nähdä hänet 4kk:den jälkeen edes viimeisen kerran. Edes tämän kerran :C

Kävin Finnkinolla pyörällä ja ajattelin hakea puhelimen. Se oli kiinni. "Arvaa yllätyinkö.." En. Vielä matkalla aioin tappaa itseni ja viillellä lisää. Nyt kun olen kirjoittanut niin tajuan etten halua viillellä. Haluan parantua. Kuitenkaan kaikki ajatukseni eivät tue parantumistani :( Minulla on ikävä turvallisuuden- ja rakastetuksi tulon tunnetta.

Onneksi rauhoitun hetkeksi.. (Klo: 22:26 :3) Älä luovuta taistelua itsesi kanssa <3