Tänään menen katsomaan äidin kanssa asuntoa Porista. Tämä olisi kauempana keskustasta ja siksi itse haluaisin tuon kämpän mielummin kuin erään toisen. Kuitenkin kämpän ympäristö ja sisäpuoli ratkaisee. Toivon että saamme muuttaa mahdollisimman pian. On mahdollista että lähden yksiköstä aiemmin jos asuntoasiat järjestyvät. Jännittää~ Lähden yhdentoista aikaan tänään äidin kanssa torilta katsomaan asuntoa <3
Koirani on alkanut tekemään äidilleni pieniä kepposia. (Tyyliin pyörinyt hänen sängyssä) Koirani myös on yrittänyt monesti kodissa käytyäni lähteä perääni. Eilen se oli yrittänyt lähteä ikkunoista perääni.. Odotan muuttavamme pian äidin kanssa jotta koirani olisi hengissä vielä silloin. Se kaipaa minua liikaa.. Äitikin sanoo sitä kokoajan :(
Päässäni pyörii saman aikaisesti jopa kymmenen eri ajatusta/stragediaa.. Se on hyvin sekavaa ja aika usein menen sekaisin sanoissani jos yritän puhua muille. Mietin mitä minusta ajatellaan kun puhun sekavia.. :'D
Olen ymmärtänyt että raha-asioitani aletaan hoitamaan :) Äiti aikoo ostaa minulle passin kuulemma Elokuussa jolloin saisin oman tilini omiin nimiini. Saan todennäköisesti pyöränkin ehkä ensi kuussa.
Äidin syntymäpäivät ovat huomenna. Menen tänä aamuna kauppaan hoitajan kanssa ja ostamme tarvikkeet voileipäkakkuun. Teen sellaisen pienen voileipäkakun. Vaikka olen itse vegaani niin olen opetellut sietämään muidenkin ruokien valmistuksen,koska sukuni usein tarvitsee apua ja autan heitä mielelläni. Olisin halunnut tehdä syntymäpäivä täytekakun tai muffinseja, mutta tiedän ettei äitini tykkää makeasta joten yritän tehdä jotain mistä hän tykkäisi. Teen pohjan illalla.
Olen säästänyt rahaa jolla ostin aiemmin äidilleni lahjan. Halusin antaa hänelle parasta ja käytin lähes kaikki rahani häneen. Äitini ei haluaisi minun "tuhlaavan häneen rahaa". Kuitenkin haluan yllättää hänet. Olen ostanut äidilleni nämä lahjaksi:
- sukkahousut
- kahden kappaleen sukkapaketin
- Puuterin
- Kynsilakan
- Paidan
- HM-lahjakortin
- Kengät
En näe tänään Miraclea (exääni). Minulla oli menoa äidin kanssa,kuten kuulemma hänelläkin. En tiedä näemmekö joskus.
AMETISTILLE, SILVERILLE JA ANGELILLE PALJON HALEJA JA VOIMIA!! <3
Jännittää,kun en tiedä mihin kouluun menen :D Toden näköisesti alan käymään koulua neljä kertaa viikossa, mutta se olisi minulle hyväksi etten saa kauheita paineita ja romahda kesken kaiken.
Sain New Yokerista kouluun repun. Nyt ostoslistani pieneni hieman ^^
Olen ollut nyt viikonlopun mummillani. Ensimmäisenä päivänä eli perjantaina sain muiden sukulaisten takia huonon mielen. Arvostelua. Olen muille hyvin usein riittämätön. Huoh..Eihän kaikkia voi miellyttää joten miksi yritän niin kovasti? Onko siitä jotain hyötyä? Nautinko siitä? En.
Olen saanut nurmikon leikattua, kerättyä marjoja, leivottua, tehtyä pizzaa, käytyä kaupassa, laitettua pyykkejä ja tavattua sukulaisia. Minun piti nähdä Silver. Hän ei ottanut minuun yhteyttä, enkä itse uskaltanut. Mietin mitä hän mahtaa tänään sanoa yksikössä. Olen jutellut Ametistin kanssa ja tajuan joka kerta miten tärkeä hän minulle on. Hänkin juttelee exälleen.
Olen joka päivä entistä masentuneempi. Sängystä on hankala nousta. Joka askel on hankala liikkua. Ajatukset vaeltavat itsemurhasta synkkiin ajatuksiin. Olen kuntoutumassa. Olenko puoli tiessä vai en? Siitä en ole varma. Tympii syödä masennuslääkettä joka ei auta. Yritän lopettaa sen pian. Kuitenkin minulla on hetkiä jolloin otan itseäni "niskasta kiinni" ja hetken minulla on motivaatio ns. normaaliin elämään. Miksi tämä sairaus on niin pitkä aikainen ja hankala "Kaveri"..?
(Tämä kappale on minun yksi voimaannuttavista biiseistä. Siitä tulee motivaatio parantua.)
Minulla on liikaa ostettavia asioita... Ahdistaa kun rahaa ei ole vielä ja pian pitäisi kaikki asiat olla. Miksi maailma on liian kallis?? Välillä masennun ihan vain rahan takia. Surkeaa. Tämä maailma on jo niin rahan ympärillä että minua huolestuttaa. Kuitenkin tässä minulle akuuteista tarvittavista asioista listattu tavarat ja hinta arviot:
Vartalon malli. Keskustelin tätini kanssa aiheesta. Hän sanoi minun olevan omena vartalo tyypeistä. Kiva juuri se kenellä on mahaa.. -.- Eli mahani on super pyöreä. Mummini sanoi minun olevan tiimalasi vartalotyyppi. Öööh..En tiedä mikä olen. Eniten tuntuu että olisin omena mahani takia.. Ja jos olen niin minun ei kannattaisi käyttää kireitä farkkuja ja isoja paitoja.. Well fuck it! Pukeudun niin kun tuntuu hyvältä x)
Tässä vartalotyyppien kuvat. Että niin :D
Haluan todella parantua. Yritän hyväksyä ulkonäkönikin. Kuitenkin se on hankalaa kun ajatukset huutavat läskiä,pienempiä ruokia, xs-kokoa,laihduttamista & rumaa körilästä. Masennus taas vetää välillä mukaansa ja yritän ohjata sitä pääsääntöisesti itse. Minulla menee varmasti kokonaan parantumiseen monia kuukausia, mutta olen onneksi jo hyvällä alulla. Ahdistusta on joka päivä yleensä joka tunti, mutta joskus ahdistus on vain pientä. Yleensä kuitenkin tarvittavia menee 2-3kpl.
Itsetuhoisuus vähenee, mutta itsetuhoiset ajatukset lisääntyvät. Olen ollut neljä päivää viiltelemättä! Olen niin iloinen <3 Haluan lopettaa sen vihdoin kokonaan. Se on niin kamala kierre. Olen ollut sen kanssa taistelemassa vuodesta 2014.Kohti parantumista-->
Tänään heräsin aamulla todella aikaisin. Pankissa käynti oli turhaa, enkä saanut rahojani. Mielialani heitteli kokoajan huonon olon alarajoissa. Sain kuulla äidiltä etten saisi Anttilasta sitä pyörää minkä halusin. Tämä kuulostaa todella angstiselta syyltä paskalle ololle. Kuitenkin se "kruunasi" kaiken huonon onnen mitä minulla oli ollut. En uskalla edes odottaa pääseväni muuttaa Espooseen, Vantaalle tai Helsinkiin. Turhautuneisuus loputtomaan "taisteluun" ja pahaan kulutti toivekkuuteni..
Aloin selaamaan internetistä tietoa itsemurhaan jälleen. Etsin lisäinfoa eri toiminta tapoihin. Ajattelin toteuttavani jonkin kolmesta "suosikistani". Miten huonoa.. Olen kuntoutumassa ja kuitenkaan en loppupelissä tiedä mitä ajatuksieni sisällä tapahtuu. Ahdistus nousi äkkiä lisää.
Tartuin taas terään ja tein jalkaani yhden arven. Sitten huusin itselleni. Vittuunnuin, sillä en saanut ahdinkoa ja pahaa oloa siirrettyä DKT:n taidoilla. Avasin kännykkäni ja selasin Youtube- videoita. Löysin erään videon mikä antoi elämälle syytä. Sain sen avulla taottua päähäni järkeä sen verran, etten tapattaisi itseäni. Lamaannuin sen lisäksi niin paljon että jäin sängylleni makaamaan.
Olin huoneessani makaamassa n. klo:12:20-17:35. Oloni oli kamala. Skippasin DKT-ryhmän ja pitkin syömistä. Ruuan syöminen oli hankalaa mutta myöhemmin onnistuin. Huomenna lähdemme Rauman risteilylle. Yritän saada ajatukseni paremmiksi.
Ametisti jutteli kanssani sekä Angel. Olen heille aina kiitollisuuden velkaa <3 Arigato <3
P.s. Olen muiden yksikön nuorten kanssa "koukussa" msp:hen.
Aamulla heräsin todella myöhään. Vasta puoli seitsemän! Pyörin sängyssä puoli kymmeneen asti. En olisi halunnut liikkua huoneestani ulos ollenkaan. Hoitaja oli tullut huoneeseeni ennen kymmentä ja säikähdin häntä. Aamupalan syöminen oli tuskaista,sillä jännitin palaveria. Äiti tulisi myöhässä sillä linja-auto ei olisi Porissa ennen klo:11:10. Äiti pääsi yksikköön vasta hieman vaille puoli kaksitoista. Ahdistuin kun lääkäri ja hoitaja syyttivät äitiä. Palaverissä olin hiljaa. Kuulemma äitini olisi "syypää" minun vointiini.. En ymmärtänyt miten muut paitsi omahoitajani moittivat äitiä. Hänhän teki parhaansa.. Kuin minua ja perhetttäni haluttaisiin vain moittia -.- Minulla meni hermo,kun lääkäri väitti äidin kääntäneen käsitykseni yhdestä lääkkeestä. Tuhahdin ja huudahdin, että en halunnut aloittaa lääkettä liivatteen takia. "Kaikki" puhuivat päällekäin, tiuskivat, piilovittuilivat ja asiat eivät edenneet. Onneksi noin kahdentoista aikaan omahoitajani antoi minun lähteä kesken palaverin. Odotin puoli kahteen asti äitiä palaverista. Jännitin lopputulosta turhaan,koska mitään merkityksellistä ei tapahtunut. Siis.. Ei yhtään mitään.
Olin äidin kanssa kaupungilla. Osasimme nauttia tilanteesta vaikkei ollutkaan paljoa rahaa. Kerrankin oli tarpeeksi aikaa tehdä jotain. Näöntarkastuksesta paljastui näköni huonontuminen. Varasimme kivat pyöreät lasit. Väritys oli hieman kysenalainen,mutta ihastuin laseihinsilti todella paljon. Toivon että saamme jotenkin rahaa niihin,että joku päivä saisin ne :D
Olen alkanut syrjääntyä jälleen ihmisistä. Isoissa porukoissa on hankala olla. Mielestäni myös muut vaikuttavat pirteämmiltä jos en ole heidän seurassa. Aluksi luulin vain olevani "vainoharhainen", mutta nykyään yritän vain ymmärtää ettei useita ystävyyssuhteita helposti ns. sada taivaalta. Yksikössä minulla on kavereita. Lopulta tuntuu, etten kelpaa omana itsenäni. Voi olla hieman karua sanoa näin sillä tiedän heidän joskus lukevan blogiani.. Kuitenkin olen tosissani.
Varmuudella olen ymmärtänyt, että äiti, koirani, Ametisti, mummini ja nuorin tätini ovat ainakin välittäneet minusta joskus.<3
Olen voimaton. Haluaisin piristää Ametistia jotenkin :D
Juttelin eilen Ametistin kanssa. Vihdoin :3 Olen puhunut hänelle muutenkin liian vähän. Oli hyvä tietää miten hän voi, sillä nyt se ei ole enää vain minun arvuuttelua. Hän puhui minulle taas järkeä. En ymmärrä miten hän osaa sen niin hyvin :P Hän on niin ihana :DD Sain jälleen motivaatiota lopettaa viiltelyn. Taas yritän tosissani. Aion siis tehdä kaikkeni etten enää saisi uusia arpia kehooni. Toivon, että myös Ametistin asiat kääntyisivät joku päivä paremmiksi. Hän nimittäin todella ansaitsisi sen <3
Rain Fairyn syntymäpäivä olisi ollut 21.7. joten aion kokeilla jos pääsisin hänen haudalleen viemään kukkasia. Kauhea ikävä. Vielä puoli vuotta sitten juttelimme joka päivä :I Huoh.. Ei saa liikaa tunteilla xd
Äitini syntymäpäivä on 29.7. ja saan mennä yksiköstä päiväksi juhlimaan hänen syntymäpäiviään. Jes! x) Olen osatnut äidille lahjaksi sukkahousut, paidan ja HM-lahjakortin. Teen hänelle vielä pienen voileipä kakun :D Jos onnistun niin äiti on varmasti iloinen :DD
Raha-asiani ovat edistymässä hieman. Ehkä joku lähipäivä lähitulevaisuudessa minulla on hieman rahaa jotta voin tehdäkin jotain :'D
Huominen hoitokokous ahdistaa super paljon. Yritän olla miettimättä asioita liikaa. Mutta pelkään ihan super paljon.. ._.
Löysin avaimeni joita olin etsinyt 3 viikkoa. Ne löytyivät pari päivää sitten lenkkarini sisältä xd Helpotuin äidin kanssa aivan hirveästi.
Tällä hetkellä masentunut olo. Eihän mulla oo ees auttavaa lääkettä tai terapiaa :D Huomenna kaikki selvii. I hope so <3 Voiskohan joskus olla jotain hyvääkin.
Eilen illalla eräs nettituttuni oli ottanut minuun yhteyttä. Minulla oli ollut lähes koko päivän huono vointi ja yksikön aktiviteetteihin oli hankala osallistua. Tuo tyttö lähetti minulle kuvia omista verisistä syvistä viiltely arvistaan. Minulle tuli suurempi paska olo, mutten uskaltanut sanoa sitä hänelle. Sanoin,että hänen pitäisi puhua hoitavalle taholle,jossa hän käy.. Lähetin hänelle myös 2vuotta vanhoista haaleista arvista kuvan ja sanoin ettei kannata viillellä,kun niistä jää pysyvät arvet. Etenkään huomiota tavoitellessa. Lopetin hänen kanssa juttelun. Ametisti oli aiemmin suojannut minua tuolta henkilöltä.
Olin yksin huoneessani.. En uskaltanut lähteä pois ja iltalääkettä en pystynyt hakemaan.. Viiltelin .. Yhdeksän uutta haavaa.. Menin sen jälkeen Angelin huoneeseen ja juttelin hänen kanssaan. Minua harmitti antaa hänelle niin paljon vastuuta,kun kerroin paskasta olostani. En pystynyt heti mennä hoitajalle puhumaan,koska en tuntenut uutta hoitajaa hyvin. Palasin omaan huoneeseeni ja hoitajan tullessa pyytämään puhelimeni huikkasin ohimennen viiltelystäni. En "avannut" keskustelua pidemmälle.Menin nukkumaan. NÄin hyvin kieroutunutta unta ja heräilin vähän väliä.
Juttelin aamulla vanhemman mukavan mies hoitajan kanssa. Hän neuvoi taas lopettamaan nettitutulle juttelun ja yrittämään keskittyä omaan vointiin. Juttelimme yli puoli tuntia. Helpotti. Pitää kertoa Angelille,että olen puhunut hoitajalle ettei hänelle tule ylimääräistä kamalaa kuormaa minun asioistani.
Eilen olin todella masentunut. En kyennyt soittamaan Ametistille, vaikka olin luvannut. Lupauksen pettäminen on minulle kova paikka. Pelkään hänen vihaavan minua nyt ja koen todella pahaa omatuntoa. Yritän soittaa hänelle tänään,sillä olen kiinnostunut mitä hänelle kuuluu ja minulla on ikävä häntä,kun emme näe tai juttele kovin usein :C
Tiistaina tuleva hoitokokous ahdistaa yli suuresti... Tiistaina on myös näöntarkastus.. Kaksi kamalaa asiaa samana päivänä. Ainakin ne tulee kerralla koettua ohi. Hoitokokouksessa puhutaan minun jatko hoidosta, asumisesta ja lääkityksestä pääasiassa.. Mielestäni myös lastensuojelu tulee mukaan ja tämä painostaa vielä enemmän. Eikä tämä ole viimeinen hoitokokous.. Ennen uloskirjausta mielestäni minulla on vielä toinen -.- ._.
Nyt oma vointini on hetkellisesti tasaisempi. Eilinen itsetuhoisuus vituttaa. Yritän silti nauttia tästä hetkestä. Omahoitajani tulee iltavuoroon. Ihan hyvä,sillä uskallan viimeistään silloin pyytää tarvittavat lääkkeet huoneeseeni.
Haluaisin aloittaa uuden tarinan. Mietin,että aloittaisin kirjoittaa sitä koneelle ja myöhemmin tulostaisin.. Tosin ensin aion hoitaa muita asioita kuntoon ja oikealla hetkellä aloitan sen. Minulla on 24.8. asti aikaa saada tarina tulostettua, koska uloskirjaus päivä :I
Tänään aktiviteettina mini golffaus.. Pian ruokailu. Pitää puhua Angelille. Olen iloinen,että Silver pääsi takaisin yksikköön <3 Hän ansaitsee tämän paikan kuten Angel.
Luin eilen Instagram Directiä. Huomasin exäni Miraclen viestejä. Olin hämmentynyt, koska hän ei ole puhunut minulle kuukausiin. Itse olen välillä laittanut viestiä, mutta olen yrittänyt muuttaa elämääni. En pystynyt vastaamaan hänelle,koska internet ei toiminut kännykässäni. Soitin hänelle
heti luettuani viestit. Kello oli hieman yli yhdeksän illalla. En uskonut hänen edes vastaavan puhelimeen. Osittain säikähdin. Olin jännittynyt ja "mahassani oli paljon perhosia".
Juttelimme 38minuuttia. Osittain olin iloinen,että hän ei rakastanut minua enää niin kuten ennen. En itsekään rakasta häntä enää niin paljon. On hankala kuitenkin saada loput tunteet katoamaan. Onneksi on kulunut jo muutamia kuukausia erosta. Olen jo päässyt sinuiksi siitä,että hän jätti minut Rain Fairyn kuoltua. Olen epäsuorasti yrittänyt saada hänet tietämään tunteeni, vaikken tiennyt mitä hän edesti ajattelisi. Kiinnostaisiko vai olisko välinpitämätön?
Oli outoa puhua monista asioista tutun ja sydämessä olevan ihmisen kanssa, mutta huomata kuinka kaukainen on nykyään. Hänkin muistutti,että en saisi elää menneessä. Hänestä olimme hyvä tiimi ja pyysi kaikkia tekemiään virheitä anteeksi. En pysty kaikkia antamaan anteeksi kokonaan, mutta osaan elää vihaamatta/syyttämättä häntä. Tyytyväinen olen siitä, että Miracle päätti itse hakea apua. Olen itse yrittänyt auttaa häntä.Nyt keskityn itseeni.
Yritämme tavata joskus, kun on tarpeeksi kulunut aikaa. Kuulemma hänkin on miettinyt minua ja haluaisi joskus tavata. Elämä on erikoinen, mutta selviämme erillämme.
Piirsin tänään kuvan ja lähetin sen hänelle. Tulen odottamaan sitä, että olen/olemme paremmassa kunnossa ja tapaamme. Nyt elämme tulevaisuutta ja menneisyys on enimmäkseen muistoja.
Muut ajatukset pidän salaisina sydämmessäni ja mielessäni.
Todellinen rakkaus on sitä, kun osaa päästää irti sekä oppia elämään nykyistä elämää. Rakkaus muuttaaa muotoaan.
Oli kesä. Olin päässyt hetki sitten osastolta. Menin kauppakeskukseen. Pysähdyin hetkeksi ovien eteen. Näin mustahiuksisen tytön seisomassa ovien toisella puolella. Hän odotti varmasti perhettään. En uskaltanut puhua hänelle, mutta hän oli kaunis ja selvästi kärsinyt.
Aloittaessani seitsemännen luokan..Tapasin hänet uudelleen <3 Koulun tomuisesta pihasta näin hänet uudelleen. Hänen pitkä musta goottimainen takki ja mustat "emo-tyyliset" hiukset saivat minun sydämmen pamppailemaan. Halusin tavat hänet mahdollisimman pian <3 Katselin häntä sivusta muutaman viikon. Pian Miracle painosti minut menemään juttelemaan hänelle. Kerran tein sen eli menin vain yht'äkkiä juttelemaan tytölle. Nimeän hänet nyt Rain Fairy:ksi. Hänen oikea nimensä oli suht tavallinen. Tyttö ei häätänyt minua pois ja mokailin sanoissani joka kerta,koska jännitin puhua ihastukselleni. Hän vain nauroi,kun sanoin jännittäväni sosiaalisia tilanteita. Nimittäin hänkin jännitti samanlaisia tilanteita. Olimme molemmat todella ujoja. Hän oli minua vuoden vanhempi. Hän käytti piilolinssejä.. Kehuin hänen piilolinssejä.
Arvaa olinko nolona! xd
Juttelimme paljon välitunneilla. Miracle jätti minut, kun sanoin ihastuneeni Rain Fairyyn. Mielestäni se oli oikeuden mukaista, sillä ollessani ihastunut kahteen ihmiseen en halunnut seurustella kenekään kanssa. Kuuntelin aina Angel of Darkness- kappaletta ja Skilletin Yours to hold-kappaletta. Ne kuvaavat ihastusta tähän ihmiseen..
Hetken jälkeen "käsittelin" tunteeni Rain Fairya kohtaan. Päätin olla kertomatta tunteistani ja pysyä vain hänen ystävänä. Palasin Miraclen kanssa meidän hankalaan suhteeseen. Itkin,kun Miracle haukkui aina Rain Fairya.. Hän yritti rikkoa meidän ystävyydemme.
Juoksin kerran ns.Miraclelta salaa tapaamaan Rain Fairya koulun edustalle nopeasti ennen kuin hän lähtisi bussiin.. Nauroimme hieman. Toivotin jännittyneenä hänelle "Hyvää viikonloppua",vaikka oli TIISTAI! Olin kaksi päivää aivan lamaantunut sen vuoksi..Miracle oli outo ja kannusti minua ottamaan yhteyttä häneen.. En tiennyt kuittailiko hän vai tarkoittiko hän sitä. :/
Yritin etsiä netistä Rain Fairyn Instagramia ja Facebookia..Turhaan.. Lopulta pitkän tauon jälkeen menin välitunnilla juttelemaan hänelle. Hän piirsi aina paljon. Tykkäsin hänen piirtämistä keijuista ja annoin jouluna hänelle joululahjan. Sain 2kk myöhässä häneltä lahjan yhden yhteisen tuttumme kautta. Olin niin iloinen. Miracle vihasi, että käytin saamaani lahjaa. Kahta käsikorua. Ne olivat niin tärkeitä minulle <3
Muistan miten iloinen olin päivästä jolloin Rain Fairy alkoi seuraamaan minua Instagramissa. Menin heti välitunnilla kirjoittamaan hänelle viestiä Instagramin Directissä. Jännitin paljon hänen vastausta. Aloimme jutella äkkiä paljon kaikesta ja vietimme aikaa paljon yhdessä internetissä. Sain selville,että hän piti monista samanlaisista asioista kuin minä..Kuten saman tyylisestä musiikista ja eläinten auttamisesta.
Aloin vähitellen nähdä häntä enemmän..Juttelimme aina välillä,kun näin hänen olevan yksin. Tiesin Miraclea sen ärsyttävän, mutta Rain Fairyn mukava luonne sai minut haluavan tutustua häneen paremmin.
Mietin aina miksi hän vaikutti niin kärsineeltä.. :C <3
Sovimme vuoden päästä talvilomalla näkevämme kauppakeskuksessa. Odotin sitä innolla. Tapasimme silloin arkipyhänä ja jännitin sen toteutumista. Hän leikkasi otsahiuksensa,koska hän stressasi näyttävänsä kauhealta. Nauroimme erästä hattu-juttua ja molempien koirankarvaisia goottityylisiä takkeja. Nautin hänen seurastaan <3 Sain häneltä My Little Pony-korun syntymäpäivä lahjaksi.
Rain Fairy taisteli henkisesti.
Rain Fairy puolusti hänen luokkalaisia joita kiusattiin. Hän kannusti myös minua elämään kiusaamisenkin kanssa eikä luovuttamaan. Osittain en huomannut miten hänkin joutui kärsimään kiusaamisesta. Häntä syrjittiin paljon. Ollessamme yhdessä välitunneilla Rain Fairyä ja minua haukuttiin TODELLA usein. Sain tietää,että häntä oli kiusattu. Minua vitutti, että ollessani enemmän Rain Fairyn kanssa: Aloin kuulemaan ihmisten haukkuvan häntä enemmän etenkin minun kuulleni. Se satutti minua paljon.
Katselin häntä usein jos en uskaltanut mennä juttelemaan. Kerran hän kertoi ryhtyneensä vegaaniksi. Olin niin iloinen :D Puhuimme paljon eri kasvisruuista. Kannustin häntä paljon jatkamaan <3 Hän oli myös eläinaktivisti. Olin iloinen,että hänkin oli samalla kannalla kuin minä.
Aloin ihastua häneen enemmän :'D Häntä kiinnosti lukea tarinani ja hän kannusti minua paljon joka päivä minun haikeina hetkinä. Jopa auttoi minua oman suhteeni suhdekiekuroissa.
Juttelimme kerran kerhon aikana koulun käytävällä. Nauroimme ja saatoin hänet ulko-oville. Meinasin pussata häntä. Halasin häntä. Olin niin iloinen hänen seurastaan.
Viimeisenä liikuntapäivänä menin hänen kanssa syömään ruokalaan hänen kavereiden seurassa ja kävelin heidän seurassaan katsomaan lukion tansseja. Miracle halusi olla kavereidensa kanssa, vaikka oli luvannut olevansa seurassani.. Nauroin kaikkea Rain Fairyn kanssa. Hänen tulevaisuuden haaveet ja mielipiteet antoivat minulle voimaa. Nautin joka sekunnista <3
Yllättäen hän lupasi tulla kanssani kuviskerhoon ja odotin sitä innolla. Emme nähneet enää sen vuoksi, koska kävin kotikoulua. Yksi päivä Miracle soitti aamulla minulle. Hän ekrtoi Rain Fairyn kuolleen. En ymmärtänyt tätä.. Hänellä oli samanniminen ystävä, joten uskoin hänen ystävän kuolleen. tein muisto piirrustuksen.. Juttelimme enemmän Miraclen kanssa. Pian ymmärsin sen olleen Rain Fairy. Muistan kuinka tuskainen itku ja hysteria nousi sielustani ulos. En osannut tehdä mitään. Itkin hysteerisesti ja hakkasin itseäni. Menetin hänet. En auttanut häntä tarpeeksi. Olin vain vuodattanut omia tuskan tunteita. Itkin sitä, että olin huomannut hänen vaikuttaneen ihastuneen minuun enkä puhunut hänelle asioista. Miracle alkoi kirjoittamaan kuinka oli hänen ystävänsä jätettyään minut. Minua ärsytti, sillä hän oli aina puhunut pahaa vain Rain Fairysta.
Haluan,että Rain Fairy muistetaan sankarina <3
Hän yritti saada maailman paremmaksi ja tuki aina heikompia. Hän ei osannut rakastaa itseään ennen kuin auttoi muita. Hän kätki surullisuutensa ja tunteensa. Hänen lempeä hymy joka peitti tuskan oli kostettava ja sydäntä raastava. Annan puolet sydämmestäni hänelle mukaan <3 Jään aina kaipaan häntä. Sillä hän oli se joka halusi kaikille hyvää vain hyvää. Myös tempperamenttisyyttä hänessä oli mutta hyvällä tavalla. Vaikken usko Jumalaan tai Saatanaan. Toivon hänen voivan levätä rauhassa. Ehkä joskus saan paljastaa vielä hänelle kaikki ajatukseni. Rest in peace my love <3
Elämässä, jota kutsumme arjeksi..Ihmiset voivat saada minusta huonon kuvan. Puhun paljon negatiivisia asioita, olen paljon omissa oloissani, välttelen ihmisiä ja vaikutan välillä välinpitämättömältä. Ei. Olen vain pettynyt niin monesti, etten uskalla toivoa yleensä muuta ja varaudun pahimpaan, etten rikkoontuisi henkisesti enempää. Se on puolustus keinoni. Tiedän ihmisiä jotka tekevät samaa. Tämä sattuu. Yrität olla normaali ja silti leijailet omissa ajatuksissasi sekä pelkäät.
Ikävä totuus on myös se,että sairauteni vaikuttavat luonteeseeni paljon sekä "muokkaavat osittain persoonaani." Kuitenkin olen aina periaatteissani ja ajatuksissani osittain myös oma itseni. Minun ystäväni onneksi ymmärtävät sen. Tai ainakin minusta tuntuu siltä <3
Nyt jotain piristävää tähän blogiin!! Kerron asioita mistä pidän <3
Koripallo= Pelaaminen helpottaa ahdistusta. Kuroko's Basket- anime innoitti minua pelaamaan ja Kise Ryouta on upea hahmo! (Minulla on se cossikin ;D)
Piirtäminen = Lyijykynä töitä on ihana piirtää. Tykkään piirtää ihmisiä, demoneita, enkeleitä ja puita.
Laulaminen = Annan palan sieluani jokaiselle laululle mitä laulan sydämmestäni. Yksin huoneessa mikkiin laulaminen on rentouttavaa. Ametistin kanssa laulaminen oli parasta!
Tarinoiden kirjoittaminen = Rakastan tarinoita. Tykkään käsitellä kriittisiäkin aiheita ja nautin keksiä erikoisia tarinan loppuja. Ehkä joskus uskalllan jonkun antaa lukea niitä.
Basson soittaminen = Olen vielä aloittelija, mutta yritän saada soitettua joskus Nirvanan Smell's like a teenspirit.
Leipominen = Onnistumisen tunne on kiva. Kaikki vegaaniset ja makeat leivonnaiset ovat top 1!
Valokuvaaminen = Etenkin luonnosta saa kauniita kuvia. Mukavat hetket esim. frendien kanssa on mahtava ikuistaa muistoiksi kännykkään tai kameraan :P
Kasvien kasvattaminen = Yksi parhaita tunteita on, kun näkee oman kasvin kasvavan. + Kasvit piristävät sisustusta ja usein tuoksuvat hyviltä.
Elokuvat = Jännitävät, erikoiset, kauhu elokuvat, rikoselokuvat ja trillerit ovat yleensä viihdyttäviä.
Lahjojen antaminen = Jos lahja onnistuu niin lahjan saajan onni <3
Kirpputorit = Niistä usein löytyy mieleenkiintoisia juttuja.
Ystävät = Ametisti, Angel, Silver ja muut ystäväni <3
Eläimet = Lempi eläimiäni ovat koira, susi, kissa, siili, kirahvi, pingviini, monni (kala), Iso panda, delfiini ja tappaja valas <3
Perhe+Suku= Ovat merkittäviä :D
Lukeminen = Luen paljon "raskaita" kirjoja sekä mangaa.
Cosplay = Vocaloidit ja mm.eri anime hahmojen asuihin pukeutuminen rentouttaa ja muokkaaa arkea.
Masennus on sairautena todellinen käärme. Olen kärsinyt siitä jo 9-vuotiaasta asti. Nyt olen vegaanina kieltäytynyt käyttämästä liivatetta.. Törmään tilanteeseen missä minulle vakuutetaan, että "liivatteella varustettu lääke" auttaisi minua masennuksessa. Ystäväni, perheeni ja hoitajat selittävät minulle etten ole paha jos käytän sellaista lääkettä ja että voisin auttaa eläimiä terveenä. En tiedä onko muista tämä asia suuri, mutten oikeasti vain pysty.
Lopetin salilla treenaamisen kesken. Lyyhistyin maahan. Huusin äidille puhelimessa. Lopetin puhelun. Itkin yksin. Hupaisaa miten heikko olen. Olen yksin loputtomassa suossa. Masennus repii minua pohjalle.
Kerroin äidille, että en voi aloittaa sitä lääkettä ja en ole saanut apua lääkkeistä vaikka minulle sanottiin niin. "Et ole uskonut muutenkaan minua. Pyöräilet ilman kypärää, vaikka sanon ettet saisi. Rouskit murjottaen lääkkeitä, etkä usko minua ettei ne auta loppupelissä. Mene NUPO:lle ja ota apu vastaan. Et halua nupolle? Eli kieltäydyt hoidosta! Outoa että kotona menit nupolle ja kitisit ettet pysty mennä. Usko hoitokuntaa. Olet nähnyt harhoja?! Et ole puhunut minulle niistä. En tiedä kuinka hullu olet. En tiedä mitä sinä ajattelet. Usko hoitokuntaa. En halua että tapat itseäsi. Olen nyt kipeenä. Älä kimitä. Jutellaan myöhemmin." hän vastasi. Ymmärrän hänen olevan huolissaan.. Mutta milloin viimeksi hän olisi tukenani..
Exä laittoi instagramin kuvaan kommenttia.. Tyhmänä vastasin. En ole puhunut hänelle paljoa. Hänen profiilini kuvanaan on hirtetty ihminen. Olen huolissani hänestä. Olen osittain päässyt hänestä yli, mutta jotenkin vanhat muistot kiertävät ajatuksiani sekaisin..
Jouduin äskön syömään lounaan.. Yksi mies hoitaja tulee pian puhumaan lääke-asiasta. Hän oli jutellut 20minuuttia Vegaaniliiton puheenjohtajan kanssa. Silti en haluaisi aloittaa lääkettä. Ehkä kieltäydyn hoidosta,mutta minut heitetään kuitenkin vimeistään 24.8. jonnekin muualle joten en jaksa välittää. Olen tempperamenttinen,lujatahtoinen ja pidän kiinni periaatteistani.. Se koituu aina ongelmaksi. Yritän kestää tulevan keskustelun. Jouduinhan äskön kuunnella äidinkin huolestuneen/ärtyneen saarnan.
Viilsin eilen taas turhautuneena oikean ranteen auki. Tänään en aio viillellä! En halua! Haluan parantua! En ole vielä saanut tarvittavia lääkkeitäni, vaikka ne pitäisi antaa minulle joka aamu. En pysty sanoa sitä hoitajille. Kiitos sosiaallisen jännittämisen. Sekään ei helpotu. Edes äitini ei tunnu ymmärtävän minua enää.
Ensi viikon tiistaina on minun hoitokokous. Puhumme varmasti jatkosta, lääkityksestä ja hoidosta.. Jos lastensuojelu tulee mukaan en jaksa enää. Huonossa mielen tilassa ei jaksa sinnitellä enää kauaa..
Eilen Silver joutui kotiin.. Toivon hänen pääsevän tänne vielä,sillä hän tarvitsisi tätä yksikköä. Olen tutustunut häneen enemmän ja kannan siksi hänestä huolta. Haluaisin suojella häntä pahalta kuten muitakin ystäviäni. Heistä kaikki ovat täydellisiä sellaisinaan ja näen heillä vielä hienon tulevaisuuden.(Kuitenkaan en näe sellaista itselleni..)
Eilen yritin olla oksentamatta. Onnistuin siinä <3 Olen iloinen siitä. Varmaan postauksen ainoa hyvä puoli :P
Juttelin äskön hoitajan kanssa. Uskaltauduin kieltäytymään lääkkeestä. Minua ei kuulemma heitetä siksi pois. Olisko äiti ylpeä minusta? En usko. Puhuin hoitajan kanssa itseni hyväksymisestä. Hän sanoi etten ole paha ihminen ja hän hyväksyy minut. Huomasin hänen miettineen ja meinaavan kyynelehtiä sanoessani: "Minun pitäisi hyväksyä äidin ongelmat. Hän ei hyväksy minun ongelmiani. Miten voisin hyväksyä itseni jos äitini ei hyväksy minua kokonaan?"
Nyt helpottui olokin hieman... Kuitenkin jäi väsynyt olo. Olen hieman turhautunut... Tässä tilanteessa koen olevani ristitulessa. Onneksi äsköinen kiva mies hoitaja antoi minun jättää lääkkeen. En ole silti ylpeä itsestäni, sillä olisin halunnut voida ottaa lääkkeen..En pystynyt. Toivon ettei tuo ollut se mikä olisi voinut parantaa minut..
Olen ollut nyt lähinnä kolmen läheisimpien ystävien kanssa tekemisissä. He kaikki ovat minuun verrattuna enkeleitä <3 Olen kaikista heistä hyvin suojelevainen, enkä halua heille pahaa. Lyhyesti: Pelkään Ametistin voinnin romahtavan käsiin ja meidän välien huononevan. Mietin miten Angelin ja minun ystävyys tulee säilymään sekä hänen unelmien toteutusta. Epäröin uskaltaako Silver tulla minun ja Angelin luokse, vaikka yrittäisimme. Haluaisin samalla kantaa kaikilta heiltä murheet pois ja "suojata heitä omilla mustilla naarmuisilla siivilläni". Yritän toivoa, että asiani sujuisivat paremmin..Sain pidättyä itkua,kun puhuin ensimmäistä kertaa omahoitajalleni todella henkilökohtaisista asioista. Oli kiva puhua jollekin. Kuitenkaan en halua hänelle jutella useasti. Olen kiintynyt nykyään ystäviini. Olen saanut paljon heiltä vertaistukea.
Aamulla mietin asioita liikaa. Taas arpia vasempaan jalkaan ja - käteen lisää arpia. Syyllinen olo. Olen umpikujassa. En halua taas tätä tapaa, kun pääsin siitä eroon. Yritän luvata läheisilleni etten satuta itseäni fyysisesti. Eniten sattuu, kun olen todella paska enkä pidä tuota lupausta.
Vihdoin äiti ja omahoitajani sanoivat, että minun ei tarvitse olla kahden yhden miehen kanssa, josta ahdistun. Olen iloinen, koska se mies saa minut voimaan pahoin henkisesti ja yhdistän hänet menneisyyteni "uhkaaviin miehiin".
Syöminen. Koko ajan haluaisin syödä. Ahmin, oksennan tai laihdutan..Silti minulla ei hoitajista/lääkäristä ole syömishäiriötä. Siksi lasken itseni "normaaliksi". Tänään on syöty liikaa :C
Aamu: 1kpl Banaani, 1kpl omena, 30g maustamaton soijajugurtti, lääkkeet ja 2dl vettä.
Lounas: -
Välipala: 4dl vettä. 2kpl ruisleipä siivuja (Täytteenä: "soijajuustoa",4kpl keltaista paprika palaa,n.25g margariinia)
Päivällinen: 4dl porkkanaraastetta, n.50g paistettua tofua ja 2dl soijamaitoa.
Iltapala: Pakko kai syödä jotain -.-
Muuta: 2x 0,5dl Light Coca-cola. noin.1 kourallinen pähkinöitä. noin.8kpl voileipäkeksi.
Olen ahdistunut enemmän.. Silti kova nälkä.. Olen kohta mursu...
Omat lääkkeet menettäneet tehonsa. Tiistaina puhutaan asioista enemmän joten onneksi viimeistään silloin olen viisaampi. Masennus ja ahdistus ovat pahentuneet. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa en ole saanut oikein altistettua tarpeeksi tai saanut rauhottavia. Kiva vielä olla lääke vastainen ja kieltäytyä eläinperäisistä aineista lääkkeissä jolloin saa kuulla lääkäreiden valituksia ja ns. "piilovittuilua."
Huomenna mummille viikonloppulomaksi pe-ma. Ja autan häntä askareissa. Ruuanlaitossa,pihan kunnostamisessa ja siivoomisessa.
Pelkään uloskirjausta. 24.8. minulla on palaveri. En tiedä mitä taphtuu.
Elämäni on sekaisin. Olen päättänyt nyt yrittää laihduttaa ainakin 5kg. Olen kyllästynyt olemaan aina se läskimaha. En aio enää repsahtaa herkkuihin. Minun on pakko yrittää muuttua kauniiksi, sillä äitini on sanonut että kauneus merkitsee ainoastaan ihmisille. En ole päässyt yli exästäni. Hetken aikaa olin, mutta nyt kuntoni huonontuessa hän palasi ajatuksiini. Tavoite paino on 50kg, mutta ensiksi pitää saavuttaa takaisin 55kg :D
Sosiaallisten tilanteiden kammoni on suurentunut. Ahdistun sosiaalisista tilanteista yhä enemmän. Minun on hankala puhua omille kavereillenikin. Pelkään liikkua ulos huoneestani eikä minulla ole enää niin paljon voimia yrittää pakottaa itseäni kaikkialle. Kuitenkin haluan parantua, mutta voimani eivät riitä. Olen jo monta vuotta rypinyt tässä suossa. Haluan kuolla, koska elämäni on vain pahuutta. Minulle ei suoda niin paljon apua kuin tarvitsisin ja en mielestäni ansaitsikaan. Olin äskön tyhmä ja kirjoitin exälleni. Tympii.. Toivon ettei hän ymmärrä viestin olevan minulta :/
Olen tänään syönyt yhden banaanin ja omenan sekä 30g soijajugurttia. En saisi syödä enää paljoa. Ahdistaa kun yksikössä on kokoajan ruokailuja. Yritän liustaa niistä :/
Sunnuntai. Lääkkeiden jakoa..Pelkäsin hoitajaa, sillä hän oli aiemmin koskettanut minua olkapäälle koripallon osuessa päähäni. Hän..Muistuttaa liikaa yhtä miestä,joka yritti raiskata minut 1,5vuotta sitten.. Heh.. Onneksi sain paettua.. Kiitos juoksemisen <3 Hoitaja tuntuu olevan vihainen etten pysty olla ihmispaljoudessa. Olisin halunnut viillellä,koska ahdistus ei lievittynyt. "Älä sitten mitään viiltele" -hoitaja. Angel-ystäväni tuli mukaani kansliaan,kun jaoimme lääkkeitä. En saanut ahdistuskohtautta hänen ansiostaan :D Katsoimme Taru Sormusten Herrasta-elokuvaa: Oli kiva paeta todellisuutta :P
Särkänniemi. En ollut yksin. Muutamat ahdistuskohtaukset sain pillereiden,taikajoen ja Angel- ystäväni avulla sivuuttamaan/selviämään. (Nimi muutettu henkilöllisyyden suojaamiseksi) Mansikat olivat hyviä. Koin huonoa omatuntoa,etten kunnolla pystynyt nauttimaan huvipuistosta ja seurasta. Olenhan yhä masentunut, ahdistunut ja sosiaalinen pelkoni on yli suurta/hankalaa. Silver-tyttö (NImi muutettu) tuli minulle läheisemmäksi huvipuistossa. Uskalsin hänen ansiosta "hurjimpiinkin laitteisiin". Olen oppinut tuntemaan häntä paremmin ja huomaan miten väärin olin aluksi hänet arvioinut. Itketti, kun aloin muistelemaan menehtynyttä ystävääni.
Illalla juttelin mukavan mies hoitajan kanssa ja nuorten kanssa. Pelkäsin paljon nukahtamista. Nukuin lopulta huonosti..
Tiistai..Tänään menin Silverin kanssa Puuvilla-kauppakeskukseen ja minulla oli hauskaa,vaikka jännitin ihmisiä. Puhuimme paljon ja alan pitämään hänestä yhä enemmän. Hän on ymmärtäväinen,kiltti ja herkkä. Pyöräilimme takaisin. Juttelin hieman Angelin kanssa. Sitten äidin kanssa juttelin puhelimessa.. Keskustelu oli rankkaa.. En tiennyt mitä hän ajattteli minusta. Olen loppu. Söin hieman jäätelö,joten itseinhoni oli suurta. On huvittavaa ettei lopulta minua oteta syömisen kanssa vakavasti,sillä minulla ei ole syömishäiriö diagnoosia. Oleskelin omassa huoneessani. Huono oloni pahentui. Yhden nuoren huonovointi sai minut syyllistyneeksi, koska mokasin yhdessä tilanteessa. Taas jälleen vasen käsivarteni syntinen veri ja siitä syntyneet arvet tekevät minut "pahaksi ja huonokuntoiseksi ihmiseksi". Kukaan ei tunnu ymmärtävän lopulta kuinka paljon paineita on niskassani. On hankala hymyillä,kun koko normaali elämä on pirstaleina. Olen umpikujassa ja omahoitajani yrittää näennäisesti auttaa minua tietämättä lopulta ollenkaan miten voin.
Voi olla, että tämä blogi seuraa minua kuolemaani tai parantumiseen :'D Kuntoutusyksikössä ei keretä hoitaa nopeasti asioitani. Olen pommi jota ei tutkita kunnolla ja lopulta se räjähtää..
Minun läheisin ystävä tuntuu nykyään todella etäiseltä.Olenko mokannut taas? Tämä masentaa.. En halua hänen huolehtivan minusta,kun hänellä on muutenkin varmasti rankkaa vaikkei kerro sitä minulle :'(
Olen lopulta ilman ihmistä joka tulisi minua halaamaan ja sanomaan: "Kaikki on hyvin,sinä ja ystäväsi selviävät."
Minut halutaan vain lokeroida: satanisti, lesbo, masentunut, ahdistunut, sosiaalisista tilanteista kammoinen, kiusattu, vegaani, itsetuhoinen, arvoton yms.
Tänään menen katsomaan äidin kanssa asuntoa Porista. Tämä olisi kauempana keskustasta ja siksi itse haluaisin tuon kämpän mielummin kuin erään toisen. Kuitenkin kämpän ympäristö ja sisäpuoli ratkaisee. Toivon että saamme muuttaa mahdollisimman pian. On mahdollista että lähden yksiköstä aiemmin jos asuntoasiat järjestyvät. Jännittää~ Lähden yhdentoista aikaan tänään äidin kanssa torilta katsomaan asuntoa <3
