Koulu rakoilee, ahdistuneisuus & burn outti

Taas tuli koulusta lähettyä aiemmin eilen. Ahdistus ja väsymys uuvutti eikä pystynyt keskittyä opiskeluun. Turhauttaa esittää koulussa todella hyvin voivaa, kun hyvä että jaksaa liikkua ulos huoneestaan yms.
   
Puhuin liian syvällisiä koulukavereille.. Uskon että he paheksuvat lintsailuani ja pitävät minua lähinnä laiskana. Turhauttaa.

Destinyn näkeminen piristää ♡ Eilen olimme ruotsinkin tunnilla pareittain  😘
Hän saa ajatukseni muualle.

Viikonloppuna näen ehkä Silverin 😎
Ametistin näkeminen viime viikolla oli mukavaa.
Tänään menossa koulukaverin kanssa kaupungille ja kotiin 🤗

Nyt harjoittelen Pokémonien piirtämistä.. Olotila kohonnut hetkellisesti.

Aivan sekaisin..!?

Olen taas pohtinut omia tekojani ja ajatuksiani pitkin tätä kuukautta. Suuren osan olen hetkellisesti sivuuttanut.

   Tällä hetkellä olen hyvin väsynyt. Näes kolmen ja puolen tunnin yöunet eivät riitä pidemmän päälle. Syön yölääkkeitä yms.. Mutta nukahtaminen usein silti hankalaa.

Yksi päivä sain kirjeen postissa. Olen hämilläni,sillä sain ajan psykologille.. Hän on mies. Toivon ettei hän ole se joka tapasi minut kuudennella luokalla. Ahdistaa ajatuskin tuosta ajasta. Olen yllättynyt miksi tälläinen aika tuli eikä esim. aikaa sille naishoitajalla. Jännittää. Haluan äidin henkiseksi tuokseni että uskallan lähteä edes NUPO:lle.

Sekava olo. Tunteet liian voimakkaita muihin teineihin verrattuna. Masennuskin nostaa siipeään.

Iloinen uutinen on se että olen ihastunut 😍 Nimeän hänet vaikka Destinyksi. Hän on kaverini ja en halua sotkea kaveruuttamme. Haluan tutustua häneen paremmin ❤

En ole varma mitkä ihmissuhteet tulee minulla edes kestämään. Eräs tuttukin eilen oli kärtyinen puhelimessa.. Häntä ei kiinnosta mikään mussa.

Sekava olo. Unohdan liikaa edellisiä päiviä.. Kuin olisin elämässä kahta elämää :0

Ikävä frendejä 💛

Ilonen hetkellisesti

En ymmärrä erästä tuttua/kaveria kuin hän kuittailisi jostain mitä en tajua...

Olin tänään koulussa 😝 Poikkeuksellinen päivä vain matikkaa,ruokailu ja liikkaa. Näin ystävän koulun edessä. Hengailtiin noin neljä tuntia kaupungilla 😎 Tämä päivä oli yks parhaista. Ei olla puhuttu ennen paljoa muuten kuin netissä, mutta hänen kanssa oli helppo olla eikä tarvinnut esittää mitään ❤ Aion nähdä hänet jatkossakin 😘☺🦄🎶

Hän on niin ihana 😊

Oon huolestunut Angelista ja Silverista. Myös Miraclen vointi mietityttää, vaikka hän tuntuu välttävän puhumista minulle niin toivon hänen parantuvan.

Toivon Ametistin pääsevän mahd. pian tapaamaan jossain 🌻

Oon iloinen, että alan olla toipuneempi erosta ja tajuta että elämä on vielä avoinna. Ystävät tukevat ja värittävät mun elämää.

Ennen luulin olleeni aiemmim valmis, mutta nyt tuntuu hyvältä olla sinkku. 😶☉❤

Unettomuus sekä päivän unet

Näin tuossa joku päivä kavereita, mutten muista päiviä.. Koska elän joka päivä vaikeita askeleita kerrallaa, lääkkeet sekottaa mun päätä, huono olo kasvaa, ihmissuhteet kusee, joulu lähestyy & en tiedä mihin uskoa.

Nyt ollut lääkkeen nostosta jo jokusen aikaa ja yhä masentaa vain yhtä paljon sekä välillä enemmän. Nyt viisi päivää ollut ihan masennuksen ja itsetuhoisten ajatusten vankina. Kolme päivää kuunnellu tätä:

4 tuntia koulussa, 4,5h päiväunet, 7,5kokeesta & huominen koulupalaveri

Tänään heräsin noin kello: 6:15. Vaihdoin vaatteeni, pakkasin reppuni + eväät + liikkatavarat. Lähdin koulujen väliseen kilpailuun. Siellä oltiin kahdeksasta kahteentoista. En ahdistuneena osannut laskea edes matematiikan tehtävää..
6€/1kg. Pullat (1, 1/2) painaa 0,68g.
6:100×0,68= 0,06×0.68= 0,408~0,45€
(Ratkaisin tämän 15sek. tehtävän jälkeen)

Tuon jälkeen eräs poika sanoi: "Teidän joukkueen ei kannata hakea ainakaan lukioon. Tai ammattikouluun. Tai ylipäätään mihinkään jatkokoulutukseen."

Tämä sai minut lopulta ahdistuneemmaksi. Sinnittelin oloa bussipysäkille asti. Siitä käännyin kotiin, sillä en pystynyt enää hallita oloani. Masennus ja ahdistus kuluttivat lähes kaikki voimani. Tunsin olevani hyödytön ja epäonnustunut enemmän pojan sanojen jälkeen. Sain Raahauduin kotiin.

Kotona koirani nuoli naamaani ja hyppi ilosta. Se piristi minua ♡ Lopulta makasin koirani kanssa sohvalla halaten sitä. Sitten äidin tultua kotiin söin vegaanisen hampparin ja lohkoperunoita. Katsoin myös äidin kanssa K-9 -elokuvaa. Tämän jälkeen menin nukkumaan. Harmitti yhä pojan sanat ja olo oli kehno.

Katsoin Wilmasta ja sain espanjan kokeesta 7,5!! Tavoittelin kahdeksikkoa,mutta edes muuten 10:n oppilaat eivät saaneet kauheasti 8:sia parempaa. Olen iloinen. Ehkä onnistunkin nostamaan espanjan takaisin 5:sesta 8:deksaan :3

Huomenna koulupalaveri klo:8:30 -.-

Poissaolojen vuoksi. Yritän vähentää niitä. Koulupäiviäni pyritään lyhentämään, koska vointini keikkuu ja on kehno.

Sitten neljään asti koulua.

Siitä kirjastolle kirjoittamaan eräs äidinkielen tehtävä.

Viikonloppuna äidin kanssa shoppailee ❤

Liian optimistinenko?

En enää tiedä ihmissuhteista mitään. Äitini kysyi että voisiko johtua että kerron liikaa ajatuksiani ihmisille joita pidän ystävinäni.
Miksen osaa pitää turpaani kiinni!! ;--; Ehkä äiti on oikeassa että ryven liikaa itsesäälissä/ongelmissa.


Kuulostaa lapselliselta, mutta aina kun tuttuni tutustuvat nuorimpaan tätiini tai Miracleen niin jään ulkopuoliseksi. (He ovatkin lojaaleja ja nättejä) Kuin olisin niin tylsä ihmistyyppi etten enää kelpaisi. En vain ikinä tunne kuuluvani minnekään ja olen tosi yksin.



Olen kyllästynyt itkemään, koska se on vain merkki heikkoudestani.

Jos Beni-koiraani ei olisi niin lähtisin täältä pois. Se pitää mut järjissäni. VIHAAN OLLA MINÄ! VIHAAN ELÄMÄÄNI! MIKSEN KUULU MIHINKÄÄN PORUKKAAN? MIKSI RYVEN TÄÄLLÄ PASKASSA!



Miks edes kirjotan .... -.-'

Angstia.. Wohoo..

Oon kyllästyny yrittämää ku huomaan etten riitä mihinkään.