3.7.2017 = Tyhjyys

Pitkästä aikaa pystyn jälleen kirjoittamaan tänne. Vieläkään ahdistus kirjoittamisesta tai lukemisesta ei ole poistunut, joka on paskaa. Taas niin monia aiheita joista voisi puhua, mutten kuitenkaan kirjoittaessa muista todellakaan kaikkia. Pitäisi alkaa vain kirjoittamaan useammin, jotta aiheet ei unohtuisi kokonaan unholaan. Jos vaikka taas listaisin pitkän listan asioita joista haluaisin puhua, mutten ikinä tiedä miten.

1. Luin todella kauan aikaa sitten Angelin blogia ja yhdestä bloggauksesta olisin halunnut kommentoida hänelle. Joka kerta yrittäessäni kirjoittaa kaikki kuulosti kuitenkin liian kliseiseltä tai muuten vain huonolta.. Haluaisin hänen vain tietävän miten korvaamaton hän on sekä että arvostan ystävyyttämme koko sydämmeni pohjasta. Vielä hetki sitten uskalsin puhua avoimesti. Nyt mikään mitä sanon ei kuulosta sanomisen arvoiselta. Näen häntä aivan liian vähän, enkä tiedä oikein miksi.. Johtuukohan se vain eristymisen halustani.

2. Seurustelen jälleen Miraclen kanssa. Suhteemme alkoi saman päivän riidan jälkeen. Nykyään hän sanoi yrittävänsä kohdella minua kuin kukkaa kämmenellä.
      Tosin edellispäivänä/eilen olessani hänen luonaan pitkästä aikaa yötä tunsin olevani vain tiellä. Prideilläkään hän ei voinut ottaa minua kädestä ja kiisi edellä.. Yöllä emme nukkuneet vierekkäin ja aamukin oli vaivauttava. Lopulta lähdin, kun minusta tuntui epätervettulleelta. Aamu oli muutenkin moni mutkainen, koska.. En tiedä.
         Oon aika tunteeton koko asiasta. Tämän uuden suhteen alussa hän dumppasi minut päivän jälkeen ja myöhemmin sanoi ettei ole tehnyt niin. En ole käsitellyt asiaa kokonaan, koska en pysty keskittymään käsitelläkseni asiaa pääni sisällä. Yhdessä siitä on puhuttu jo aikoja sitten... Mikä minua vaivaa? Miraclen kanssa on mukava olla, mutta olen itse kokoajan omissa sekopäisissä ajatuksissani sekä en tiedä mitä enää ajattelen suhteesta. Varaudun kai osittain uuteen eroon? - Säälittävääkö? En tiedä. Kaikki vaikuttaa liian epätodelliselta.
 + Nyt olen hieman surullinen, koska tunnen olevani hänen tiellään ylipäätään.

3. Sain opiskelupaikan Helsingistä, mutta asuntoa en ole vieläkään löytänyt. Ainoat vastaukset ovat olleet kieltäviä ja tänään sain sähköpostia, jossa kerrottiin yhden asunnon olleen valeilmoitus. Apeus valtasi taas ruumiini..Eikä yllättä yhtään. Jopa 600€/kk vuokrasta on minulle liikaa, mutta tähän mennessä se on halvin johon voisin jopa ehkä päästä. Eli lisää hakemuksia vaan..

4. En ole siivonnut huonettani enää yhtä usein ja huolellisesti kuin ennen. Se kertoo siitä, että masennus taas tekee tälläisen yli masentavan olon eikä jaksa tehdä mitään.. Ahdistaa tämä likaisuus.. Tuntuu kuin katsoisin pieniäkin kohtia suurennuslasilla etsien lisää pölyä ja turhautumista.

5. Ametistilla oli syntymäpäivät <3 Osa lahjastanikin on koossa, mutta yhdessä jutussa kestää kauan.. Miksen tapaa häntäkään? Omaa vikaani tämä eristäytyminen...

6. Pääni on täyttynyt taas Pro ana -ajatuksilla ja yritän sivuuttaa niitä parhaani mukaan. Välillä se vain menee yli, että alan lukea taas niitä sivustoja, mittamaan kehoani ja tarkastelemaan mitä voisin ottaa pois kehostani.. Niin paljon liika rasvaa...!
      Onneksi saan nämä aina aika pian kuriin ja pystyn olla lähes viikon ilman niitä. Laihduttamisestani ei tule ikinä mitään. Se kusee kokoajan. Nyt en edes yritäkään, vaikka ajatukseni yrittävät pakko laihduttaa. Haluan laihtua terveellisesti siihen 52kg edes 54kg, enkä halua heti vetää yli. Jos yritän laihduttaa en syö lähes mitään, oksettaa kokoajan ja raivoan itselleni etten ahkeroi kunnolla kehoani varten.
   ELI olen samassa ruudussa kuin hetki sitten. Syön ahdistukseen makeaa ja tavan takia että olo olisi kiva... Unelmoin vain normaalista laihdutuksesta.

Tämä sopii minulle: Indica - Pahinta tänään

7. Aseksuaalisuudestani olen ylpeä. Mutta sen hyväksyminen osittain kusee.. Pidän kun saan olla itseni: aseksuaali... Mutta tuntuu että minun pitäisi harrastaa seksiä kuten muut. Olen yrittänyt saada ajatukseni muuttumaan monilla keinoilla itsenäisesti. Ahdistunut olen vain lisää siitä. Kai tämä johtuu perheenjäseneni aikaisemmin puhumasta seksivalistus asiasta. Ja kaikkialla  on seksiä. Voinko olla rakastettava ilman sitä?

Fall Out Boy - Young and Menace

8. Aion joku päivä mennä moikkaamaan Destinyä. Olen päässyt ihastuksen tunteesta eroon joten pystyn olla paremmin hänelle ystävä. Ehkä hän joskus pitää minua sellaisena? - Toivon etten ihastu uudelleen.

9. Olen nykyään enemmän poissaoleva. Se on taas sitä outoa tunnetta, jossa olen muutaman sekunnin läsnä ja sitten olemattomassa tilassa eli tilassa jossa kaikki on tyhjää sekä liian kirkasta. Myös muistikatkokseni lisääntyneet liikaa..

Et Muista Kuitenkaan - Ei se haittaa

10. Sukulaiseni ovat alkaneet tukea minua enemmän omille muutossa ja pärjäämisessä. Se tuntuu liian hyvältä, mutta kaikkien heidän sanomien totuuksien vastaanottaminen ei ole kovin helppoa. Esim. Minulla on mahdollisuus omaan elämään ja olen tarpeeksi arvokas olemaan inhimillisen itsekäs mm. perhe ongelmien kanssa.

Yritän ilmoitella miten muuttoni kanssa menee.. Jos en pääse muuttamaan minulla ei ole muuta suunnitelmaa.. Jolloin syrjäytymiseni riski lisääntyy ^^"

+ Pelkään etten selviä ilman nykyistä hoitajaani/terapeuttiani koska hän on saanut käynneillään pidettyä minut myös elossa kuoleman sijasta.
Huoh.. Kurkussani tuntuu olevan pala ja saan huonosti henkeä. Tämä oli silti sen arvoista, koska minun tulee puhua jotain..

Kiitos läheisilleni <3

Seksuaalisuuden ahdistus ja nykytila

Heippa rallaa! Tällä kertaa puhun vähän intiimistäkin asiasta, joten kannattaa skipata seuraava kappale jos ei halua lukea siitä asiasta!

Olen ihastunut kahteen ihmiseen..Kai? Ei tässä mitään.. Mietin vain seksuaalista käyttäytymistä... Kaikki ahdistaa.. Silti tälläkin hetkellä minulla on fritsu kaulassa.
Kuin olisin kaksi ihmistä: aseksuaali lesbo ja biseksuaali, joka osittain käyttäytyy seksuaalisesti. Koska..Joskus toimin kuin eri ihminen.. Jälkipäin ahdistus vyöryy kuin lumivyöry tai etukäteen. Kuitenkin olen kai yksi ihminen vain. Kaikillahan joskus tuntuu että on monta persoonaa vaikkei oliskaan.. Pää nuppi vaan niin sekasin. Toisaalta haluaisin kuoria ihoni, desifioida sen ja aloittaa puhtaana neitsyenä. Ahdistaa. Toisen ihmisen seurassa minun ei tarvitse olla seksuaalinen kuin toisen kanssa..Kukaan ei kyllä pakota olemaan minkäänlainen..

Ikeasta on nyt saatu kaikki akuutit keittiötavarat! Vaan muutama jäljellä :3

Ens viikolla yli 4esseetä pitäis saada valmiiksi ja kolme koetta.. En jaksa. Masennus alkaa vittuilla.

Oma muutto houkuttaa..Haluisin jo oman elämän.

Ystävät on parhaita vaikken enää kauheesti ihmisiä tapaa 💖

+ Sukulainen sai raivoamisellaan minut itsetuhoiseksi..Huusi kännissä lapsuuden traumoistani joissa on osallisena ollut.

----> Haluan nyt heittää tämän viikon unholaan 😥

Ying ja yang karkuteillä

On kulunut taas hetki kirjoittamisesta.. Välillä oli hetkiä jolloin olisi voinut kirjoittaa iloisista asioista. Halusin tehdä blogistani paranemisprosessia kannustavan blogin, sillä en tiedä mihin tällä hetkellä blogin idea liittyy.. Kuitenkin on mukava pystyä kirjoittamaan jälleen :D

Olin edennyt monia askeleita kohti parantumisen uutta vaihetta. Tietenkin se tuntui hieman mukavalta. En tajua miksi aloin yht'äkkiä yli suorittaa taas asioissa vaikken jaksanutkaan.
Alkoi turhauttamaan jälleen:

- opiskelun laadun huonominen
- kokeiden arvosanat, jotka eivät olleet enää    yhtään nousussa vaan päinvastoin
- ylenpalttinen stressaaminen
- huonontuneet ihmissuhteet, mitkä eivät olleet muutenkaan kovin vahvoilla
- pääsykokeiden lähestyminen
- kotitöiden tekemisen "unohtaminen"      melkeen kokonaan (haluaisin olla avulias)
- huoneen sotkuisuus (siivosinkin hieman)
- sekavat ajatukset
- lääkkeiden popsiminen
- ulkoilu/pyöräily
- raha-asiat
- muuttaminen
- vanheneminen
- maailman karuus
- esitelmieni teon viivästyminen
- epäonnistunut musiikkiprojektin teko (eli      ei päästy yhteen ymmärrykseen kappa-      leesta jolloin emme voineet esittää kuin    yhden kappaleen)
- itsetuhoinen olotila, mikä vain jatkuu    jatkumistaan
- huono unirytmi
- univaikeudet
- likainen olotila
- Idan menetys
- perheen väliset ongelmat
- ajan liian nopea kulku
- rakastettavuuden puute
- hetkelliset huonot tapahtumat
- hengittäminen
- todellisuudessa eläminen

En tajua millä saisin itseni pirteämmäksi ja tapaamaan ihania ystäviäni<3 Sekä ahdistaa, että Miracle on jotenkin outo tällä hetkellä enkä tiedä mikä hänellä on..

Syntisyys, syyllisyys ja likaisuus peittävät tällä hetkellä kehoani. Ajatuskin koskemisesta saa ihon kananlihalle ja alkaa ahdistamaan.. Luulinko sen olevan ainoa rakkauden tunnustus? - Miksi pakotan itseäni jos en oikeasti halua tai pysty?
---> Onneksi kaikki sellainen on nyt ohi.

Tänään jaksoin hieman leipoa! Sillä menen tällä viikolla Helsinkiin pääsykokeeseen ja jään serkulleni yöksi. Halusin siis viedä mukanani leipomuksiani 😊😉

Viiltely on vähäistä, mutta silti taas alkanut.

Tuntuu, että minut olisi runnottu kuplan sisälle joka täytyy vähitellen myrkystä.

Voimia jokaiselle 💗

Pian on jo huhtikuu - Taas..!

Lääkeasiat on nyt vaihteeksi kunnossa, mutta ne eivät vaikuta vielä täydellä teholla.  Vihaan syödä lääkkeitä, mutta uskon lääkäriä eli parantumiseen tarvitsen molempia: lääkkeitä sekä terapiaa. Onneksi en joudu nyt mennä useasti tapaamaan lääkäriä vaan näen hänet vasta vähän ennen kesää :D Iloitsen tästä, sillä pelkäsin hänen tapaamistaan jostain syystä yli paljon. Ehkä se johtui "päällekäyvästä" luonteesta, joka sai oloni uhatuksi.

Lähiaikoina olen saanut viettää ihanien frendieni kanssa edes hieman aikaa <3 Tosin olisihan hienoo jos voisi olla enemmän yhteydessä Angeliin, Silveriin ja Ametistiin :D  - Silverin kanssa käytiin kyllä hetki sitten elokuvissa ja se piristi paljon -

Jotenkin mieliala on haikea yhä.. Haluaisin viiltää, mutten pysty enää ainakaan kuukausiin. Toisaalta tämä on hyvä asia:
----> Edistystä kohti parantumista
Ajatus kuolemasta tuntuu lohdullisemmalta kuin ajatus elää. Kuitenkin syvällä sisimmässäni haluan elää, mutten voi olla pelkäämättä tulevaisuutta. Jos en osaakaan elää oikein? - Yritän vain keskittyä tulevaisuuteni opiskeluihin.. Kuitenkin kirjailijan ura joutuu odottaa hetkisen, sillä minun on vaikea lukea ja kirjoittaa ilman että itkisin RainFairyä.

Miraclen kanssa välit ovat kohentuneet. Silti jokainen ihmissuhde tuntuu yli vaikealta, koska en tiedä miten tulisi olla tai mitä enää puhua. Sekä en tiedä mitä hän loppu pelissä ajattelee nykyään :c
 
Etäistyn kokoajan muutamista ystävistäni.. En tiedä miksi.. Se on turhauttavaa..

Destiny on yhä mystinen eikä kerro

puhelinnumeroaan tai syntymäpäiväänsä ja hän vastaa harvoin viesteihin. Tämä harmittaa yhä. Olemmehan vain koulukavereita eikä edes kavereita :|

 Olen hieman luovuttanut.. Yritän vain liikaa ja en silti tajua mitään. En saa enää niin suurta voimaa hänestä että jaksaisin käydä koulussa. - Hän on niin introvertti, enkä osaa arvioida mitään hänen käytöksestään -

Pian on huhtikuu.. Ahdistaa.. Sitten on vuosi kulunut ilman RainFairya.. Olen jo vanhempikin ;--; En tajua sitä vieläkään kunnolla, enkä halua hänen haihtuvan unholaan. Myös pääsykokeet stressaavat.

Pelkään että jos/kun muutan että menetän Silverin, Ametistin, Angelin, Destinyn ja Miraclen sekä..koulusta saamani frendit Brownien ja Lollipopin. Haluaisin jäätyä vain tähään hetkeen tai viime vuoden alkutalveen..<3

Nykyinen nupoterapeutti otti vakavasti jopa sen pienen seksuaalisen ahdistelun.. Tai voiko sitä edes sellaiseksi laskea?
Mielestäni jos kehoa kosketaan kun olet vastahakoinen ja ahdistut siitä.. Niin se voitaisiin ehkä laskea. En tiedä haluanko kuitenkaan puhua siitä enempää joten väitän ettei mitään tapahtunut. Koska en sentään joutunut raiskatuksi.

- Harhat viikottaisia, mutta selviän niistä paremmin.

Ajattelin että voisin tehdä vaikka seuraavan postauksen vaatteista tai jostain kevyemmästä aiheesta ettei tämä olisi liian synkkä blogi luettavaksi.

Olin jo kauan kuivilla. Säälittävää.

Olen hyppinyt taas iloisen tunteen ja masennuksen välissä. Koulussa olin yhtä tuntia lukuunottamatta iloinen.

Juttelin kavereille olin silloin ihan ok.
Päässäni vain naksahti taas...

Destiny ei vastaa viesteihin.. Eli olen häirikkökö? Olisin antanut uuden huulirasvankin rohtuneita huulia varten.. mutten saanut tilaisuutta..
Loppupelissä patoutuneisiin negatiivisiin tunteisiini tuli pikku asia koristeeksi..


Romahdus.. Ihanaa.. En osannut edes enää syvälle. Pelkkiä tien naarmuja entisessä "puhtaassa" kädessä. HELVETTI ETTÄ ÄRSYTTÄÄ ETTEN SAANUT YHTÄ VIILTOA HIEMAN SYVEMMÄKSI.. Olisin lopettanut siihen.

Sain nyt pahan olon purettua kehostani.
Nupo ajatkin vasta myöhemmin ja en pystynyt enää.

Huomenna taas parempi päivä. Tästä suunta vain ylöspäin ♡

Haluan kadota.

Olo kehno. Koulussakin olen ylimääräinen. Destiny välttelee ja en voinut olla luokkalaisteni kanssa. Miraclen kanssa kaikki ok.
Pyrin vastaamaan Silverille tänään ♡ Yritän olla viiltelemättä.

Haluan kadota.

Haljennut

Taas vaihteeksi mieliala hyppii edes takaisin. Miksei mikään hoitomuoto auta!?! Vaikka olisin kuinka motivoitunut 😐
     Tällä hetkellä menossa tapaamaan Angelia ja ehkä myös Ametistia 😎😊 Hänen/heidän näkeminen piristää varmasti!  Pääasia on että saan jutella Angelille 😁
   Aiemminkin nähtyäni Silveriä olotilani parantui 😂😀 Mutta lähteminen on vieläkin samaa..

Sanoin haluavani luovuttaa.. Heti samaan aikaan RainFairyn muistojuliste tippui seinältä. Näin on käynyt useinkin.

Miraclen kanssakin välit ovat hyvät, kun en muistele menneitä paskoi asioita. Voin syyttää niistä vain enää itseäni.

Alan olla kiintynyt enemmän Destinyyn kuin ihastusmielessä, mutten uskaltaisi sanoa tätä vielä rakkaudeksi 😂😅
Pelkään yli tulkkaavani hänen silmäniskut ja tietyt lauseet 😂

Ystävänpäivänä minun on pakko nähdä Angel, Ametisti, Silver ja Miracle jotta saan antaa pienet itsetehdyt jutut heille x3

Masennus nousee taas..!

Burn out, espanjan kokeen siirtyminen, 2pv:n taistelu itsemurhan toteutusta vastaan ja kaikkea tältä väliltä

Tänään olin kotona. En päässyt kouluun. Äiti ei valittanut minulle, koska eilen ja tänään kamppailin saatanan itsemurhaamisensa halua sekä toteutusta. Vointi hyppii päivittäin: Helvetin hyvä päivä ----> Paskin päivä ikinä.
Vihastuttaa enemmän tämä burn out, koska en ole vielä saanut nostettua numeroitani tarpeeksi ja vointi alkaa takkuamaan jo tämän 7,7ka keskellä 😲😣 Haluan nostaa sen silti vähintään kahdeksikoksi. Näytän suvulleni että olen motivoitunut kouluun.
Matikan kokeesta sain seiskan, joka masensi hyvin paljon. Fysiikan ja maantiedon kokeet meni penkin alle vaikka luin parhaani mukaan.

Uskon kaikkien luulevan poissaoloni syyksi tämän päiväisen espanjan kokeen.. Mutta kunpa se olisin ollut niin.

Masentaa, kun olen etäistynyt hirvittävän paljon Ametistin kanssa. Hyvä, että saan pidettyä edes moikkausvälejä yllä. Päätäni sekoittavat sosiaalisten tilanteiden pelon ajatukset, kuten: et osaa olla mukana keskusteluissa, välttele ihmisiä, pyri luomaan hyvä kuva...
---> Kaipaan hieman osastoaikaa, koska olimme silloin läheisempiä ❤
P.s. En halua tartuttaa huonoa oloani läheisilleni ♡

Olen nähnyt Miraclea tänäänkin. Sovin meneväni yöksikin.. Nyt kuitenkin vointi heittelee enkä usko jaksavani mennä.

Onneksi minulla on nupo ensi viikolla..
Pitäisi kirjoittaa unelmista.. ja piirtää sukupuukin ^^" Jäänyt ahdistuksen takia liikaa kertoja väliin..

Olen kiinnostunut minulle rakkaiden ihmisten voinneista. Haluan äidinkin olon helpottuvan (erosta johtuvaa) ❤

Miraclen kanssa käsitelty ettei olla kuin kavereita. Käytiin kaikki menneet haamut läpi parantaaksemme ihmissuhdetta.
Hän esti tänään minua tekemästä itsaria osittaan tietämättään.

Kaikkia läheisimpiä ystäviäni ikävä.. <3 En unohda teitä :3

Tajuan olevani este äidin elämässä

Tähän päivään asti luulin äitini pitävän minusta. Olen huomannut ettei äitini olevan kiinnostunut minusta.

Kuulen äitini puhuvan mummini kanssa puhelimessa. Hän sanoo, että on kyllästynyt minun vittuiluun. Ja että kostaisin hänelle jos hän on miehen tai kavereiden kanssa. Hän väittää myös etten siivoa mitään tai että olen joku tyranni joka määräilee häntä.

Tämä on kamalaa. Kuulostan hänen sanojen mukaan hirviöltä. Olen ollut nyt kuukauden viiltelemättä. Ja hän väittää minun uhkailevan viiltelyllä, vaikka hän ei tajua miten paha olla minulla on. Hän ei luota minuun ollenkaan. Kuulemma demonisoin kaikessa. Mummini yrittää selittää hänelle, että en ole heti muuttamassa Orivedelle jos en ole vielä päässyt kouluun. Vihaan itseäni yhä enemmän. En kuulemma pärjää yksin..
Hän sanoo, etten ymmärrä mitään, koska olen nuori.

En ole edes yrittänyt olla paha. Halusin siirtää sohvan pois huoneestani, koska ajattelin että jos jäisin  kotiin niin huoneeni ei olisi niin ahdas. Sekä..Ajattelin sanoa äidille, että jään lähilukioon kun hän ei halua päästää minua pois..vaikka olen rasite hänelle. Olisin halunnut tehdä omiakin päätöksiä ja hän luulee minun luulevan etten tajua ettei minusta tule valmista kirjailijaa pelkän lukion jälkeen. Turhauttavaa tietää mitä hän todella ajattelee minusta.

Kun en hyväksy hänen hullua sekopäistä mies ystäväänsä, joka on yrittänyt tappaakin hänet tässä kuussa. Jouduin kuunnella hänen itkuvirttään, kun suutuin hänelle hänen ryypätessään kaverinsa kanssa ja en saanut siksi serkkuani meille yöksi. Katson tämän jälkeen hänen kuhertelevan tuon miehen kanssa lähi kertana meidän kotona. Tämän jälkeen.. Hän sanoo ettei tuo miesystävä olekaan moottoripyöräjengissä vaan hänen kaverinsa. Vieläkö minä olen vain se ihminen joka demonisoi?

Ihan kuin haluaisin todella pilata äitini elämän. Haluaisin toteuttaa itseäni luovasti lukiossa ja sen jälkeen lukea itseni vartijaksi. Sen jälkeen kävisin töissä jotta voisin olla kirjailijana kotona. Ja haluaisin äidin olevan tukenani, että olevan kaukana tuosta miehestä joka on piinannut elämäämme kauan.. Olen yrittänyt saada tuon miehen kauas minusta, sekä yrittänyt tukea häntä miehen suhteen kun tämä on käyttäytynyt mahdollisimman normaalisti juopumisongelmansa kanssa ja väkivaltaisuutensa kanssa. Joka on kännissä uhonnut minuakin.
Olen kannustanut äitiäni myös ystävystymään. Ja nyt kuulemma olen häntäkin estänyt ystävystymästä.

Laitan tämän nyt whatsapp viestinä mummilleni. Uskon hänen kertovan tästä äidilleni, mutten välitä..Koska olen saanut kuulla jo kuinka huono olen ja kuinka demonisoija olen äidin mielestä. Minua ei voi varmaan enää enempää hajottaa.. Tämän ja entisten tapahtumien takia..

Huomaan kuinka kamalaa on elää. Etenkin jos ei suhtaudu samanlailla äitini mielipiteisiin.

Tiedän etten ole täydellinen enkä osaa aina suhtautua tilanteisiin oikein..

Mutta nyt on minunkin vuoro yrittää elää!

Minua varoitettiin monia kertoja äidin kanssa asumisesta, mutten kuunnellut koska rakastan äitiäni nähtävästi liikaa.

Tiedän myös.. Mummini ♡ (En käytä oikeaa nimeäsi) Että olet äidin kanssa samaa mieltä. Että minun pitäisi käydä lähilukiota. Kuitenkin tässä minun näkökulmaani.. Mitä äiti ei tuonut esille.

Minähän yritin luopua haaveistani lukioa kohden. Ja jäädä tänne. Vain siirtämällä sohvan pois huoneestani äidin nukkuessa päivällä krapulassa ja kun ei ollut nukkunut yöllä.. Sillä tuli kotiin vasta perjantai yön bussilla. (Noin. Klo:2:30). En ehkä ajatellut sohvan siirtämistä loppuun asti, mutta en uskonut äidin raivoavan noin paljon minulle.

Nyt hän puhuu järkevästi minulle, mutta en koe hänen vinkkejään enää samalla tavalla. Koen sen vain syyllistäväksi ja ahdistavaksi.
(En itke. En osaa enää.)
"Ajattelen ihan vain sinua. Sinulla on vain yksi elämä."hän sanoo.
"Oikeastiko..? Ei enää tunnu siltä." ajattelen, mutten sano mitään etten suututa häntä enempää.

Koirani pelkää. En hae häntä luokseni. En pysty liikkua. Tiputan muutaman kyyneleen. Pakotan itseni kirjoittamaan, etten viiltele. Olen sanonut kavereillekin sen olevan vain menneisyyttä. Haluan olla vahva.. Mutta olen heikko. Kylmän suolaiset kyyneleet hivellen valuvat alas kohti päiväpeittoa..
        Olen demoni.

Hän puhui myös siitä ettei ystäviäni kiinnostaisi jos olisin yksin ja en jostain syystä pärjäisi. Hän voi olla oikeassa, mutta en halua ajatella niin.
Haluan kuvitella olevani rakastettu ystävä vaikka sisältä olen kylmän synkkä elävä kuollut.

Loppuun laitan kappaleen:

Aurora - Runopoika

P.s. Tiedän tämän olevan todella henkilökohtainen postaus. Mutta onneksi minun blogini on aika epäjulkinen niin tämä ei monille tule tietoon.

Ajatuksia ja tapahtunnutta

Olin eilen Destinyn kanssa ♡ Oli hauskaa hengata kaupungilla ja sitten pelata kännykkäpeliä. Ostin häneltä cossin 50€ ja luulin ettei peruukki kuulunut mukaan. Kotona huomasin peruukinkin olevan mukana joten annan hänelle vielä 15€ peruukista. Hän olisi pyytänyt vain 50€, mutta tiedän että tuo cossi on maksanut uutena aivan helvetisti.
    Jäin hämilleni, kun olimme syömässä niin hän kysyi seksuaalisuuttani uudelleen kun puhuimme sateenkaarikansasta. Sanoin olevani "Lesbo".. Sitten olin hetken hiljaa.. "Tai en tiedä. Olen seurustellut vain tytön kanssa."totesin ja hän sanoi jotain että kannattaa kokeilla. Tosin.. Voihan olla että olen Bi-seksuaali, kun pidänhän nytkin Destinystä ja hänen sukupuolensa on poika. Mutten.. Ole varma. Luin setan sivuja ja tämä kappale osui eniten tunteisiini.

En haluaisi lokeroitua.. Koska olen vain ihminen.. Loppu pelissä en halua sanoa enää kenellekään jos pitäisin hänestä.. Koska en halua harrastaa seksiä. Pelkään sen olevan heti ehtona seurustelulle. Suutelua pidemmälle en enää halua. Tai.. En tiedä halusinko edes ikinä. Seksi on kuin  uhkaava puukko tai huutava väkijoukko joka saa oloni ahdistuneeksi sekä pahaksi.
Siksi tuo aseksuaalisuus on kiinnostanut minua... Olen huomannut sellaisia piirteitä myös joskus ollessani suhteessa.

Tajuan olleeni muuten kerran ihastunut myös feminiiniseen sekä maskuliiniseen Rainfairyyn ♡

Tämä tästä seksuaalisuus puhumisesta.

Eilen myös Miracle sanoi pitävänsä minusta. Tällä kertaa selvänä. Tuntuu pahalta että hän erosi minun takia. Mutten ole kiinnostunut hänestä enää.

Yritän lukea kokeisiin ja järjestellä huonettani. EN halua masennuksen pilaavan sitä.

Jaksoin jo pestä pyykkiä. Ripustin ne jopa kuivumaan.

Kirjoittajanlinjalle hakeminen että pääseminen riippuu vielä äidistä sekä lukion päätöksestä.

Sosiaalinen kammo on suurena.. TAAS!

Tunteiden sekamelska

Miracle kerran lähiaikoina sanoi olevansa kännissä ja teki rakkauden tunnustuksen.
Lupasin jättää asian sikseen. Olihan hänkin varattu. Nyt en tajua. Olen sanonut etten tunne enää niin. Katsos.. Jouduin kevät-syksy akselilla vuonna 2016 kovettaa itseäni eron jälkeen niin paljon. Että lopulta pääsin tunteistani yli. Se oli raskasta ja itsesääliltä sekä itsetuhoisuudelta en välttynyt. Vielä tuolloin Miracle ei halunnut minua edes elämäänsä kumppaniksi. Miksi nyt niiden kaikkien erojen, draamojen ja tunnustuksien jälkeen hän vasta nyt sanoo noin. Tuntuu oudolta sanoa, että luulen hänen vain pitävän/ihailevan entistä minua - muistoa minusta. Tai sitten olen vain turvallinen vaihtoehto purkaa tunteita.
Yritän nyt olla frendinä tukena, mutta..
En tiedä onko se lopullista? Jos taas tapahtuu jotain?

(Sekä tänään sain tunteellisia lauluja häneltä ja aiemminkin.. Esim. Zamius - Kuinka sait mut tuntemaan)
   
Oikeasti en vain tiedä. Tuntuu kuin elämäni tarinaa oltaisiin rytätty sekä sekoitettu oikein olan takaa, kun kaikki on aina niin sekavaa. En osaa edes reagoida oikein enää.

Olen ihastunut Destinyyn. Välillä mietin onko se syy miksi Miracle väitti pitävänsä yht'äkkiä minusta kumppani mielessä. Olen epätoivoinen ihastuja. En voi sanoa Destinylle mitään, koska en usko hänen edes aina pitävän minusta kaverina. Sitä paitsi hän haluaa seuraavaksi suhteen pojan kanssa. Muuttaisin mihin vain hänen vuokseen. Paras tukahduttaa tämä tunne tai pitää salaisena ja kirjoittaa sen avulla runoja/tarinoita :"3


Yritän kirjailijaksi. Tekisin kyllä lisäksi töitä, mutta olisin pääammattina kirjailija. Haluan olla sekä olen hieman eristyksissä yhteiskunnan rattaista. Haluan vaikuttaa asioihin omalla tavallani ja toteuttaa luovaa puoltani.

Kadonnutko..

Millainen minä olen? Millainen täytyy olla? + Muuta shittii

Valvon tällä hetkellä. Sain aikaisemmin kauhean vaate kriisin ja epätoivoisen fiiliksen. Siitä seurasi ahdistunut olo, joka kesti ihanaiset 2,45h ja rauhottui vasta lääkkeen oton jälkeen. En saa unta vaikka otin määrätyn verran lääkettä unen turvaamiseen. Yritän blogi tekstin jälkeen pakottautua nukkumaan..

      Vaatekriisissä minua auttoi Miracle, jonka näin tänään pikaisesti ollessani serkkuni syntymäpäivillä. Sovimme ja menimme lenkittämään koiria, itse lenkitin serkun koiraa.  Miraclen kanssa on usein helppo jutella, vaikka nykyään monesti olemme ihan eri tyylisiä vaikka joissain asioissa yhä samankaltaisia. Monimutkaista. Exän kanssa kaveruuden pitäminen voi olla mutkikasta ja todennäköisesti onkin, mutta tällä hetkellä menee ihan ok:sti. Kummallakaan ei ole romanttisia tunteita toista kohtaan 😜

Huominen koulupäivä ahdistaa. En ole nähnyt koulukavereitani pitkään aikaan ja tuntuu karsean jännittävältä nähdä heitä. Entä jos olenkin sitten syrjäytetty eli yksin?
  Päätin laittaa huomenna mustan puman hupparin, Gotta catch them all -paidan, aika ihon myötäiset rennot ohuet mustat housut, korun ja villattomat pitkävartiset villasukat.
Omaa tyyliä, mutten usko olevani häävin näköinen.... En tiedä paljonko ulkonäkö merkitsee loppupelissä ihmissuhteissa?

Olen yhä enemmän huolissani ystävistäni, mutten osaa olla mitenkään avuksi tai tehdä mitään kohentaakseni heidän mielialaa. :C

Ensi viikolla täytän vuosia. (Tietäjät tietää iän ja päivän) Aluksi ajattelin mennä viikonloppuna Ametistin, Silverin ja Angelin kanssa excape roomiin, mutten omista tarpeeksi rahaa siihen.. Ollut liikaa rahamenoja..Ja olen ostanut kuin rikas vaatteita, vaikka olen köyhä.
Tympii, kun en osaa kunnolla säästää 😔
Synttärit ahdistaa.. Olisin halunnut tehdä jotain erityistä 😓

En tiedä millainen minun täytyisi olla.. Itselläni ja monilla on vahvat oletukset minun varalleni, enkä usko toteuttavani niitä. Tämä liittyy epäonnistumisen tunteeseeni, jota "ihana" masennukseni lisää kokoajan. Kaikki pelottaa ja turhauttaa.

Mielestäni olen yhä enemmän sosiaalikammoinen, murehtunut, ahdistunut, hölmö, saavuttamaton ja kömpelö.

Tunteiden purkaus osa1

Tänään (6.1.)sain nähtyä Silveriä ♡ Hänen kanssaan oli super mukavaa. Pystyin unohtaa eilisen paskan sekä nauttia talvesta. Sain kerättyä myös muutamia pokémoneja sekä muuttaamaan kaksi pokémonia eri muotoon.

Kaupoilta tarttui mukaan iso kokoisia, mutta ihania vaatteita ja kauneusjuttui:
- college lökärit (boyfriend), koko S
- Cotta catch them all -paita, koko M
- ruudullinen bleiserin tapainen takki,   koko M
- musta hoitava hiussävyte
- meikin poistoaine
- kasvojen puhdistusgeeli

Illemmalla katsoin äidin kanssa Modern family -sarjan uusia jaksoja. Kysyessäni äidiltä, että mikä hahmo heistä olisin, hän vastasi tuo pyöreämpi homoparin mies. Syynä kuulemma luonne :"D Samaistunkin häneen sarjassa eniten ♡

Eilen (5.1.) oli vaihteeksi huono päivä. Sukulaisriitoja ja loppupelissä eniten kärsin minä ehkä ellei serkkuni kärsinyt enemmän. Emmekä me liittyneet edes koko juttuun -.- Joten se laukaisi vaanivan itsetuhoisuuteni henkiin. Olisin mennyt mummilleni serkkuni mukaan yöksi, mutten ollut silloin tervetullut. Enkä jaksanut alkaa kinumaan sitä. Saatoin serkkuni mummilleni ja menin itsetuhoisuuden kanssa kotiin. Mitään suurta ei tapahtunut. Kiitos siitä kuuluu Silverille ja koiralleni, joka tuli tökkimään minua naamallaan..<3

Tosin eilen oli hyvääkin. Tulin Miraclelta yökylästä ja se meni lopulta hyvin. Aluksi en edes jaksanut lähteä, koska olin todella huonolla tuulella sitä edellisenä päivänä :D
Miraclen ja minun välit ovat tällä hetkellä siedettävät, vaikken kaikkea ehkä käsitellytkään.
 Kävin myös serkkuni kanssa Tokmannilla ja sain ostettua lämmintä vaatetta:
- Toppahousut (koiran kanssa ulkona ihan parhaat :3 Jos yli  1tunnin on pihalla :"D)
- Mustan fleece hupparin (Eipä tuu enää kylmäkään! :"3)

Pian on nuorimmaisen serkkuni ristiäiset. 15.1. Klo:13:00.. Haluan mennä sinne, mutten enää kuulu kauheasti sukuni joukkoon. Välillä uskon, että olisin adoptoitu avaruudesta, koska en sopeudu.

Joko huomenna tai yli huomenna on serkkuni 11-v synttärit :3 En tiedä jaksanko yksin olla siellä, kun kaksi sukulaistani iskee meidän väliin enkä saa olla serkkunikaan kanssa.

Näen ensi viikolla Ametistin ♡ En ole hyvä säilyttämään yhteyksiä, mutta hän on parhaita tyyppejä joita tiedän ^^ Hän ei tunnu haluavan kenellekään pahaa c:

Koulukin alkaa ensi viikolla.. Odotan näkeväni Destinyn, sillä en viitsi piinata häntä kokoajan viesteilläni ^^"

Ensi viikolla on synttärini ja aion viimeistään pe-su aikana mennä kavereiden kanssa tekemään jotain kivaa. Toivon Ametistin, Angelin ja Silverin pääsevän :3 He saavat fiilikseni kohoamaan enkä ole silloin yksinäisimmillään :D

Uni on vielä kyseenalaista.

Haluaisin ostaa huoneeseeni parisängyn ja heittää sohvan sekä tämän sänkyni pois/varastoon. Silloin koirani voisi nukkua vieressäni :P

Mielialani on siks sakkia ja streassaan ystävieni vaikeuksia.

Tällä hetkellä haluan elää.

P.s. Uuden vuoden lupaus: Laihtua vuoden aikana 10kg :3 Eli viimekertaset kilot pois :) Äiti vahtii ruokailuni onneksi ♡

Ainiin revin kuoreni irti, koska ne olivat ihan kuluneet sekä turhat. Jäljelle jäi onneksi muovinen kuoriosa :"3

Tässä vielä päässä soivat biisit: