Pian on jo huhtikuu - Taas..!

Lääkeasiat on nyt vaihteeksi kunnossa, mutta ne eivät vaikuta vielä täydellä teholla.  Vihaan syödä lääkkeitä, mutta uskon lääkäriä eli parantumiseen tarvitsen molempia: lääkkeitä sekä terapiaa. Onneksi en joudu nyt mennä useasti tapaamaan lääkäriä vaan näen hänet vasta vähän ennen kesää :D Iloitsen tästä, sillä pelkäsin hänen tapaamistaan jostain syystä yli paljon. Ehkä se johtui "päällekäyvästä" luonteesta, joka sai oloni uhatuksi.

Lähiaikoina olen saanut viettää ihanien frendieni kanssa edes hieman aikaa <3 Tosin olisihan hienoo jos voisi olla enemmän yhteydessä Angeliin, Silveriin ja Ametistiin :D  - Silverin kanssa käytiin kyllä hetki sitten elokuvissa ja se piristi paljon -

Jotenkin mieliala on haikea yhä.. Haluaisin viiltää, mutten pysty enää ainakaan kuukausiin. Toisaalta tämä on hyvä asia:
----> Edistystä kohti parantumista
Ajatus kuolemasta tuntuu lohdullisemmalta kuin ajatus elää. Kuitenkin syvällä sisimmässäni haluan elää, mutten voi olla pelkäämättä tulevaisuutta. Jos en osaakaan elää oikein? - Yritän vain keskittyä tulevaisuuteni opiskeluihin.. Kuitenkin kirjailijan ura joutuu odottaa hetkisen, sillä minun on vaikea lukea ja kirjoittaa ilman että itkisin RainFairyä.

Miraclen kanssa välit ovat kohentuneet. Silti jokainen ihmissuhde tuntuu yli vaikealta, koska en tiedä miten tulisi olla tai mitä enää puhua. Sekä en tiedä mitä hän loppu pelissä ajattelee nykyään :c
 
Etäistyn kokoajan muutamista ystävistäni.. En tiedä miksi.. Se on turhauttavaa..

Destiny on yhä mystinen eikä kerro

puhelinnumeroaan tai syntymäpäiväänsä ja hän vastaa harvoin viesteihin. Tämä harmittaa yhä. Olemmehan vain koulukavereita eikä edes kavereita :|

 Olen hieman luovuttanut.. Yritän vain liikaa ja en silti tajua mitään. En saa enää niin suurta voimaa hänestä että jaksaisin käydä koulussa. - Hän on niin introvertti, enkä osaa arvioida mitään hänen käytöksestään -

Pian on huhtikuu.. Ahdistaa.. Sitten on vuosi kulunut ilman RainFairya.. Olen jo vanhempikin ;--; En tajua sitä vieläkään kunnolla, enkä halua hänen haihtuvan unholaan. Myös pääsykokeet stressaavat.

Pelkään että jos/kun muutan että menetän Silverin, Ametistin, Angelin, Destinyn ja Miraclen sekä..koulusta saamani frendit Brownien ja Lollipopin. Haluaisin jäätyä vain tähään hetkeen tai viime vuoden alkutalveen..<3

Nykyinen nupoterapeutti otti vakavasti jopa sen pienen seksuaalisen ahdistelun.. Tai voiko sitä edes sellaiseksi laskea?
Mielestäni jos kehoa kosketaan kun olet vastahakoinen ja ahdistut siitä.. Niin se voitaisiin ehkä laskea. En tiedä haluanko kuitenkaan puhua siitä enempää joten väitän ettei mitään tapahtunut. Koska en sentään joutunut raiskatuksi.

- Harhat viikottaisia, mutta selviän niistä paremmin.

Ajattelin että voisin tehdä vaikka seuraavan postauksen vaatteista tai jostain kevyemmästä aiheesta ettei tämä olisi liian synkkä blogi luettavaksi.