Olin jo kauan kuivilla. Säälittävää.

Olen hyppinyt taas iloisen tunteen ja masennuksen välissä. Koulussa olin yhtä tuntia lukuunottamatta iloinen.

Juttelin kavereille olin silloin ihan ok.
Päässäni vain naksahti taas...

Destiny ei vastaa viesteihin.. Eli olen häirikkökö? Olisin antanut uuden huulirasvankin rohtuneita huulia varten.. mutten saanut tilaisuutta..
Loppupelissä patoutuneisiin negatiivisiin tunteisiini tuli pikku asia koristeeksi..


Romahdus.. Ihanaa.. En osannut edes enää syvälle. Pelkkiä tien naarmuja entisessä "puhtaassa" kädessä. HELVETTI ETTÄ ÄRSYTTÄÄ ETTEN SAANUT YHTÄ VIILTOA HIEMAN SYVEMMÄKSI.. Olisin lopettanut siihen.

Sain nyt pahan olon purettua kehostani.
Nupo ajatkin vasta myöhemmin ja en pystynyt enää.

Huomenna taas parempi päivä. Tästä suunta vain ylöspäin ♡

Haluan kadota.

Olo kehno. Koulussakin olen ylimääräinen. Destiny välttelee ja en voinut olla luokkalaisteni kanssa. Miraclen kanssa kaikki ok.
Pyrin vastaamaan Silverille tänään ♡ Yritän olla viiltelemättä.

Haluan kadota.

Haljennut

Taas vaihteeksi mieliala hyppii edes takaisin. Miksei mikään hoitomuoto auta!?! Vaikka olisin kuinka motivoitunut 😐
     Tällä hetkellä menossa tapaamaan Angelia ja ehkä myös Ametistia 😎😊 Hänen/heidän näkeminen piristää varmasti!  Pääasia on että saan jutella Angelille 😁
   Aiemminkin nähtyäni Silveriä olotilani parantui 😂😀 Mutta lähteminen on vieläkin samaa..

Sanoin haluavani luovuttaa.. Heti samaan aikaan RainFairyn muistojuliste tippui seinältä. Näin on käynyt useinkin.

Miraclen kanssakin välit ovat hyvät, kun en muistele menneitä paskoi asioita. Voin syyttää niistä vain enää itseäni.

Alan olla kiintynyt enemmän Destinyyn kuin ihastusmielessä, mutten uskaltaisi sanoa tätä vielä rakkaudeksi 😂😅
Pelkään yli tulkkaavani hänen silmäniskut ja tietyt lauseet 😂

Ystävänpäivänä minun on pakko nähdä Angel, Ametisti, Silver ja Miracle jotta saan antaa pienet itsetehdyt jutut heille x3

Masennus nousee taas..!

Burn out, espanjan kokeen siirtyminen, 2pv:n taistelu itsemurhan toteutusta vastaan ja kaikkea tältä väliltä

Tänään olin kotona. En päässyt kouluun. Äiti ei valittanut minulle, koska eilen ja tänään kamppailin saatanan itsemurhaamisensa halua sekä toteutusta. Vointi hyppii päivittäin: Helvetin hyvä päivä ----> Paskin päivä ikinä.
Vihastuttaa enemmän tämä burn out, koska en ole vielä saanut nostettua numeroitani tarpeeksi ja vointi alkaa takkuamaan jo tämän 7,7ka keskellä 😲😣 Haluan nostaa sen silti vähintään kahdeksikoksi. Näytän suvulleni että olen motivoitunut kouluun.
Matikan kokeesta sain seiskan, joka masensi hyvin paljon. Fysiikan ja maantiedon kokeet meni penkin alle vaikka luin parhaani mukaan.

Uskon kaikkien luulevan poissaoloni syyksi tämän päiväisen espanjan kokeen.. Mutta kunpa se olisin ollut niin.

Masentaa, kun olen etäistynyt hirvittävän paljon Ametistin kanssa. Hyvä, että saan pidettyä edes moikkausvälejä yllä. Päätäni sekoittavat sosiaalisten tilanteiden pelon ajatukset, kuten: et osaa olla mukana keskusteluissa, välttele ihmisiä, pyri luomaan hyvä kuva...
---> Kaipaan hieman osastoaikaa, koska olimme silloin läheisempiä ❤
P.s. En halua tartuttaa huonoa oloani läheisilleni ♡

Olen nähnyt Miraclea tänäänkin. Sovin meneväni yöksikin.. Nyt kuitenkin vointi heittelee enkä usko jaksavani mennä.

Onneksi minulla on nupo ensi viikolla..
Pitäisi kirjoittaa unelmista.. ja piirtää sukupuukin ^^" Jäänyt ahdistuksen takia liikaa kertoja väliin..

Olen kiinnostunut minulle rakkaiden ihmisten voinneista. Haluan äidinkin olon helpottuvan (erosta johtuvaa) ❤

Miraclen kanssa käsitelty ettei olla kuin kavereita. Käytiin kaikki menneet haamut läpi parantaaksemme ihmissuhdetta.
Hän esti tänään minua tekemästä itsaria osittaan tietämättään.

Kaikkia läheisimpiä ystäviäni ikävä.. <3 En unohda teitä :3