Nykyään,vaikka välillä tekisi mieli oksentaa ruokansa niin jätän asian ajatuksen tasolle. En halua kannattaa pro-mia:aa.
Vuodesta 2012 alkaen olen kokenut olevani liian lihava ja nähnyt itseni todella suurena. Siksi olen mm. suosinut L-kokoisia vaatteita ja itkenyt muilta salassa saadessani lahjaksi XS-kokoisen yövaatesetin, sillä koin sen loukkauksena, sekä pitänyt laihdutuskuureja. (57kg-50kg) Olen suuttunut monesti, kun minulle on sanottu, että minulla voisi olla anoreksia.Tällä hetkellä minulle on sovittu ravitsemus terapeutille aika ja fysioterapiaan kehonkuvan aika. Nyt kuitenkin olen taas selannut lähes päivittäin pro-ana - sivuja, kirjoittanut päivien syömiset ylös ja tarkkaillut kaloreita. Olen puhunut kahden lähimmäisen ystäväni kanssa syömishäiriöistä ja minua on varoitettu monesti. Mielestäni olen saamassa apua liian myöhään (elokuussa tai syyskuussa todennäköisemmin), mutta toisaalta uskon etten tarvitsisi mitään.
Pakotan itseni syömään ja huomaamattani yritän kokoajan laihtua/saada kiloja pois huomaamattomasti. Yritän välttää viikottaiset yksikön seurannan punnitukset. Koen itseinhoa syömisestä ja herkkujen syönnistä. Vihaan ristiriiitaisia ajatuksiani.
Välillä hoitaja puhuu minulle asiasta,mutta en jotenkin pelkää syömishäiriö riskin vaaraa.
En halua muiden alkavan kuitenkaan suosimaan anoreksiaa tai bulimiaa.
Yritän voittaa omatkin epäterveet ajatukset.
(kirjoitettu: 23.6.2016)
Nyt minulla on laihdutus tavoite: -10kg.
Sukulaiseni tukee turvalliseen laihtumiseen. (Eilen ja aamulla se meni pilalle, mutta jatkan uudestaan) (kirjoitettu: 5.11.2016)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti