Vaatekriisissä minua auttoi Miracle, jonka näin tänään pikaisesti ollessani serkkuni syntymäpäivillä. Sovimme ja menimme lenkittämään koiria, itse lenkitin serkun koiraa. Miraclen kanssa on usein helppo jutella, vaikka nykyään monesti olemme ihan eri tyylisiä vaikka joissain asioissa yhä samankaltaisia. Monimutkaista. Exän kanssa kaveruuden pitäminen voi olla mutkikasta ja todennäköisesti onkin, mutta tällä hetkellä menee ihan ok:sti. Kummallakaan ei ole romanttisia tunteita toista kohtaan 😜
Huominen koulupäivä ahdistaa. En ole nähnyt koulukavereitani pitkään aikaan ja tuntuu karsean jännittävältä nähdä heitä. Entä jos olenkin sitten syrjäytetty eli yksin?
Päätin laittaa huomenna mustan puman hupparin, Gotta catch them all -paidan, aika ihon myötäiset rennot ohuet mustat housut, korun ja villattomat pitkävartiset villasukat.
Omaa tyyliä, mutten usko olevani häävin näköinen.... En tiedä paljonko ulkonäkö merkitsee loppupelissä ihmissuhteissa?
Olen yhä enemmän huolissani ystävistäni, mutten osaa olla mitenkään avuksi tai tehdä mitään kohentaakseni heidän mielialaa. :C
Ensi viikolla täytän vuosia. (Tietäjät tietää iän ja päivän) Aluksi ajattelin mennä viikonloppuna Ametistin, Silverin ja Angelin kanssa excape roomiin, mutten omista tarpeeksi rahaa siihen.. Ollut liikaa rahamenoja..Ja olen ostanut kuin rikas vaatteita, vaikka olen köyhä.
Tympii, kun en osaa kunnolla säästää 😔
Synttärit ahdistaa.. Olisin halunnut tehdä jotain erityistä 😓
En tiedä millainen minun täytyisi olla.. Itselläni ja monilla on vahvat oletukset minun varalleni, enkä usko toteuttavani niitä. Tämä liittyy epäonnistumisen tunteeseeni, jota "ihana" masennukseni lisää kokoajan. Kaikki pelottaa ja turhauttaa.
Mielestäni olen yhä enemmän sosiaalikammoinen, murehtunut, ahdistunut, hölmö, saavuttamaton ja kömpelö.
Ei tarvi tehdä välttämättä mitään erityistä, kunhan on muuten hauskaa ja hauskaa voi olla ilman mitään escaperoomiakin. Ps. Toivottavasti mun lahja tulis ajoissa 😤
VastaaPoista