lauantai 5. marraskuuta 2016

Liian optimistinenko?

En enää tiedä ihmissuhteista mitään. Äitini kysyi että voisiko johtua että kerron liikaa ajatuksiani ihmisille joita pidän ystävinäni.
Miksen osaa pitää turpaani kiinni!! ;--; Ehkä äiti on oikeassa että ryven liikaa itsesäälissä/ongelmissa.


Kuulostaa lapselliselta, mutta aina kun tuttuni tutustuvat nuorimpaan tätiini tai Miracleen niin jään ulkopuoliseksi. (He ovatkin lojaaleja ja nättejä) Kuin olisin niin tylsä ihmistyyppi etten enää kelpaisi. En vain ikinä tunne kuuluvani minnekään ja olen tosi yksin.



Olen kyllästynyt itkemään, koska se on vain merkki heikkoudestani.

Jos Beni-koiraani ei olisi niin lähtisin täältä pois. Se pitää mut järjissäni. VIHAAN OLLA MINÄ! VIHAAN ELÄMÄÄNI! MIKSEN KUULU MIHINKÄÄN PORUKKAAN? MIKSI RYVEN TÄÄLLÄ PASKASSA!



Miks edes kirjotan .... -.-'

Angstia.. Wohoo..

Oon kyllästyny yrittämää ku huomaan etten riitä mihinkään.


5 kommenttia:

  1. Kyllä sä riität<3 Sä oot arvokas ja ihana juuri omana itsenäsi, halaus. Älä lähde täältä vielä piitkään aikaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos keijulapsi <3 Kiitos, että jaksat sanoa noin :D Pelkään melankolisen maailmankatsomukseni näes katkaisevan kaikki ihmissuhteeni. -Halaus-
      Yritys löytää elämän toivo--->

      Poista
  2. Hei! Löysin tämän blogisi ja lueskelin. Vaikuttavaa tekstiä. Haluaisin auttaa sinua jotenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos 😊 Arvostan ajatustasi auttamisesta. En itse ainakaan tiedä mikä auttaisi vielä minua, mutta yritän selvittää sitä ♡ Jos luet blogiani jatkossa niin kiitos 😄

      Poista
    2. Kyllä aion lukea:) Kommentoinkin kun tulee mieleen jotain:) Toivon sulle hyvää torstaipäivää:)

      Poista