Olen kohtuu tyytyväinen tämän päivän saavutuksiin..Kuulostaa näes jo "normaalilta arjelta" ^w^
Miinusta: Nukuin harkkojen yli enkä päässyt koripalloa pelaamaan :'c <\3
Olen nykyään iloinen että saan kohennettua mielialaani nauttimalla koirani seurasta ja koripallon peluusta myös kännykän näprääminen kohentaa usein mieltäni. + Ystävät sekä kaverit kohentavat oloa jos pystyn nähdä heitä tai jutella heille :3
Tähän voisi lisätä ettei silti mielialani vaihtelu ole muuttunut ja haluan yhä usein kuolla enkä haluaisi aikuiseksi. Sekä lainaan Miraclelta tekstin pätkää "Uusi tapa kuolla on elää."
Ensi viikolla pääsen ensimmäiselle Elämänkatsomustunnille :P Pelkään hieman sillä ainetta opettaa rehtori ... ^^"
Arastelen yhä enemmän puhua ystävilleni...
Ahdistus sosiaalisista tilanteista estää yhä enemmän menojani. Kuitenkaan mm.tetissä tai koulussa sairauttani ei näy sillä peitän sen. En osaa oikein jutella enää ja ahdistun helposti.
Ajattelin yrittää mennä koirapuistoon lauantaina tai sunnuntaina jos siellä ei olisi muita koiria samaan aikaan. Jos Ametisti pystyy niin aion pyytää häntä mukaan ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti