Outsider

Koriksessa koen olevani joukossa. Kuitenkin harhat, kuuloharhat ja vainoharhaisuus estää välillä minua nauttimasta treeneistä.

Vaikka kuinka kiertelisin ja kaartelisin asiaa niin: Olen oman pääni ajatusten ja sairauksien vanki. Vetäydyn syrjään helposti. Ihmissuhteita/kaverisuhteita hankala pitää yllä.. Pidän heidän seurastaan, mutten voi huonolle mielialalleni mitään..Vai voinko?
Olen myös uusien tuttujeni arvosteluympyrässä tai koen sen niin. En osaa nauttia asioista.Pelkään. Kidun. Syytän itseäni..

Näen huomenna pitkästä aikaa Ametistin 💙 Toivon yhä hänen tykkäävän seurastani.

Lauantaina suunnittelin Silverin kanssa menoa Tampereelle Pokémon jahtiin 😄😆

Syyslomalla olen sopinut tapaamisia ja pelkään etten kykene toteuttamaan niitä.
+ Syyslomalla minulla on kaksi palaveria.

En tiedä kaipaako lopulta minua kukaan, kun en ikinä parannu ja muutu iloiseksi.
En osaa sitä! En osaa parantua!

Elämän haluni on koko ajan negatiivinen, vaikka se nousee ja laskee 😓

Tunteeni sekoilevat.. Miksi sama pyörii päässäni?