Minulla on ystäviä joiden kanssa voin olla ja jutella, mutta kuitenkin olen yksinäinen. Uskon sen johtuvan masennuksesta sekä osittain huonosta itsetunnosta etten koe olevani mihinkään riittävä.
62kg tuntuu painajaiselta..Vihaan kehoani. Alan laihduttamaan normaalisti sekä terveellisesti.
En pysty auttaa kavereitani miten voisin auttaa paremmin. En tosin ole itsekään kunnossa ja tarvitsen apua.
Pitäisi mennä NUPO:lle. Olen käynyt siellä 2 kertaa mutten uskalla enää mennä sinne. Näen liikaa tuttuja, vanha terapeuttini oikeasti kyylää minua aina bussimatkoilla (äiti todistaa), vihaan odotustilaa, pelkään ihmisiä ja en tykkää jutella painostavalle sairaanhoitajalle.
Minull on outo toive,joka voisi auttaa minua sosiaalisen kammon kanssa NUPO:lla--> Ottaa koirani mukaan.
En usko että saan..Mutta olen ottanut koiraani mukaani moniin paikkoihin lievittämään kammoani.
Huomenna vihdoin kouluun ja harkkoihin~♡
Tässä haukuttu videoni;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti