Olen elänyt kahden äitini kanssa ja koirani kanssa. Pahimmillaan pitää elää hieman yli viikko alle 20€. Osaan laskea senttejä ja monista se on jopa turhan puoleista. EI. Jos kaiken kaikkiaan et ole rikas ja on vaihteeksi köyhintä aikaa niin lasket kaikki senttisi tarkasti. Ruokani kotona vaihtelee paljon siitä, että kuinka paljon on ollut rahaa. Minun erityisruokavalio on välillä tehnyt haasteita, mutta olen onnistunut elämään suht' terveellistä köyhähkölläkin ruualla.
En häpeä pientä köyhyyttä, mutta harmittaa se ettei voi ostaa mm.vaatteita, kirjoja, leffalippuja tai koruja halutessasi. Esim. Näin eilen kaupungilla ystävän kanssa ihania asioita,kuten:
- ying yang-paita n.10e
- 3kpl tavallisia sormuksia 2,50e
- Lippalakki 10e
- Unisieppari-kaulakoru (hinta ei tiedossa)
Eikä minulla ollut niihin varaa xc ☆
En ole ikinä saanut kaikkia pesuaineita samaan aikaan: Nyt sain hetki sitten mummiltani suklaan tuoksuisen suihkugeelin, mustikan tuoksuisen shampoon, raikkaan kasvojen pesuaineen ja värjätyille hiuksille hoitoaineen. Olen niin iloinen, kun minulla on ne kaikki.
Perheessämme tehdään töitä ja silti raha ei riitä ylimääräiseen.
Tällä kertaa pääsen Prideille,joka viime vuonna epäonnistui rahatilanteen vuoksi. En voi ostaa mitään ylimääräistä, vaikka haluaisin sillä olemme Helsingissä. Mutta ainakin pääsen sinne. Taas lainattiin rahaa. Minulla on tämän vuoksi huono omatunto.
Äitini ei osta usein vaatteita ja hänellä tuli huono oma tunto,kun osti rintaliivit.. Koska sitten rahat olivat vähissä ja piti ostaa vielä koiran lääkkeitä sekä bussikortit ladata. Koen syyllisyyttä halutessani jotain ja suurimmat riidat syntyvät rahasta.
Nämä asiat vaikuttavat masentavasti ja ahdistavasti jokaiseen päivääni.
Surullisinta on se,että äiti väittää etten ymmärrä rahattomuutta ja se ettei ihmiset ymmärrä kokonaan jos ei vain ole rahaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti