Silti tämä depressio vetää vähitellen pinnoja, kun en pysty olla iloinen ellen sitten taas muina päivinä ole masentunut. Kuin juoksuhauta joka kiskoisi yhä enemmän sinua alas, kun taistelet sitä vastaan.
"Hae apua" on nykyään hyvin tuttu lause minulle. Sitähän yritän, mutta ei ole metodeja jolla oloni kohoisi huomattavasti. Olen luovuttanut?
- Ei, en ole. Turhauttaa vain, kuten varmasti monia mielenterveysongelmista kärsivää, että junnaa paikallaan eikä hoitokeinot auta. Tuskin mielenterveyttä aina voidaankaan parantaa, mutta voi elää sen kanssa. Haluan antaa ihmisille itsestäni hyvän kuvan, unohtaa entisen elämäni ja jatkaa kokonaisena persoonana.
Olen oman elämäni ohikulkija, koska kaikki menee ohitseni tahtomattani ja jään asioista pahasti paitsi. Tätä lisää suurentuneet muistikatkokset ja poissaolevuuden tunne.
Sukulaiseni tulivat pääkaupunkiseudulta käymään täällä päin, mutten onneksi antanut itseni odottaa liikoja. Tällä hetkellä muut ovat kummitätini luona. Serkkuni ei tule meille yöksi, vaikka sovimme siitä. Hän ei halua. En pahastu. Olinhan varma siitä jo aiemmin.Olen nyt katsonut Gravity Falls- animaation loppuun ja hengannut koirani kanssa kotona. Onneksi muut ovat iloisia ♡ - Se merkitsee minulle todella paljon, koska en itse saa tätä helvettiä pois päästäni.
Ensi viikolla minulla on nupoaika.. En haluaisi mennä sinne, mutta otan todennäköisesti koirani sinne mukaan jos saan edes aikaiseksi lähdettyä.
En ole seurannut enää ystävieni blogeja edes aktiivisesti :c Olen jossain omassa kuplassani enkä pääse ulos.
Ystävien, perheen, koirani ja Destinyn takia jaksan käydä edes koulua.. Hoitaa tehtäväni ja olla nuori muiden joukossa.
Haluan mikä mikä maahan...
- Sillä en halua vanheta enempää
Poison?Drugs?Love? Happiness? Age? Live?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti